Siellä sanotaan: ”joka luulee seisovansa katsokoon, ettei lankea”. Luulin seisovani minäkin ja yritin aktiiviuskovaiskautenani saada muutamia eron partaalla olevia tuttaviani ja ystäviäni olemaan eroamatta. Saatoin joskus käyttää kovilta tuntuvia Raamatun lauseitakin koettaessani saada heitä pysymään yhdessä.

Jos en nyt heitä suoranaisesti tuominnutkaan, niin ainakin usein ihmettelin, miksi kaikki eroavat, uskovaisetkin. Toisille me saarnaamme kuinka rakkaus ”kaikki se kärsii ja kaikki se kestää”, vaikka se ei kestä kaikkien meidän omassa elämässämmekään. Kuten minun ja niin avioeron demoni pääsi yllättämään.

Erosta toipuminen voi kestää kauan

Ilta-Lehden siteeraaman tutkimuksen mukaan ”avioero maksaa paljon ja siitä toipuminen vie usein kuukausia”. Tutkimukseen osallistuneet eronneet alkoivat käydä treffeillä vasta, kun erosta oli kulunut yli 15 kuukautta, tarkasti ottaen 17 kuukautta ja 26 päivää.

Googletus aiheeseen paljastaa, että erosta toipuminen voi kestää pitempäänkin, erään arvion mukaan keskimäärin 3 vuotta. Jotkut olivat sitä mieltä, ettei siitä toivu koskaan. Lienee yksilöllistä ja riippunee avioliiton kestosta ja laadusta.

Tiedä sitten kuinka kauan itselläni toipuminen kestää. ”Aika näyttää”, sanoi Aino Kassinen. Treffejä ei tarvinnut odottaa 17 kuukautta. Ehkä tarvitsin jonkun, jonka kanssa toipua ja mitä pikemmin sen parempi. Monet ”toipuu” viinan avulla, mutta itselleni ei tullut mitään kiusausta siihen.

Eron vaikutukset

Satakunnan Kansassa oli mielenkiintoinen juttu avioeron aiheuttamista vaikutuksista, erityisesti välillisistä. Juttu on mielestäni jokseenkin kattava, joskin omaan tapaukseeni kaikki kohdat eivät suoraan sovellu. Seuraavassa muutamia kohtia omine kommentteineni.

• Ex. puolison suvusta tulee ex. sukulaisia.
  Niin yleensä käy, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Puolison suku yleensä pitää avioliiton aikanakin kontaktia omansa kanssa. Eron jälkeen heillä ei ole enää mitään syytä, eikä välttämättä haluakaan, tavata toista osapuolta. Tunne voi syntyä molemminpuolisesti. Lienen harva poikkeus, sillä suhteet omiin sukulaisiini ovat olleet melko löyhät ja jääneet entistä löyhemmiksi eron jälkeen, verrattuna vaimoni sukulaisiin.

• Lapset eivät menetä isovanhempiaan.
  Vaikea sanoa, mutta itsestäni tuntuu, että niin osittain kävi.

• Muutto pienempään asuntoon ja sen täyttäminen itselle jaossa jääneillä huonekaluilla on melko karu kokemus.
  Kieltämättä. Ilman avioehtoa koti menee myyntiin, jos toisen osapuolen ei ole mahdollista tai ei halua lunastaa sitä. Toisaalta avioehto on hyvin epäromanttinen vaihtoehto ikuiseen rakkauteen uskovalle, koska se sisältää signaalin, että ”rakkautemme ei ehkä tule kestämään”.

• Pariskuntana tehdyt vierailut loppuvat.
  Luonnollisesti ne kai loppuvat, jos ei yhdessä enää olla muutenkaan.

• Ajankäyttö ja vapaa-ajan vietto siirtyvät täysin uusille urille.
  Minulla ei välttämättä. Aika samanlaista ajankäyttöni tuntuu olevan kuin ennenkin. Paitsi, että matkustelu on lisääntynyt.

• Avioero on vaikea aihe myös yhteisille ystäväpariskunnille, jotka eivät ole valinneet tilannetta, mutta joutuvat siihen osallisiksi.
  Käynee samalla tavoin kuin sukulaisten kanssa. Ystäväpariskunnat ja muut yhteiset ystävät tutustuvat toiseen puolisoon usein vain toisen puolison välityksellä. Siten entisten ystävien yhteydenpito jatkuu edelleen, mutta päättyy toisen puolison kanssa.
  Se on ymmärrettävää.