voi olla kyse siitäkin, että tietty tai tietyt yksittäiset henkilöt eivät usko oikeuden päätökseen Auerin syyttömyydestä ja siksi halusivat pidättää hänet muiden rikosten varjolla ”todennäköisin syin”. Näin voi spekuloida, jos mitään näyttöä ja todisteita kerran ei ole esittää edes vangitulle, saati julkisuudelle. Tiettyjä viranomaisia lukuunottamatta kukaan ei esim. tiedä tiedä mitä lapset ovat kertoneet. He ovat voineet kertoa jotain, mutta yhtä lailla voimme olettaa, että he eivät ole kertoneet mitään. ”Kello kolmen koputtajat” vain väittävät niin, koska eivät halua päästää Aueria vapaaksikaan.

Mikäli lapset ovat todistaneet äitiään vastaan suljettujen ovien takana, seksuaalirikoksista, tai mistä tahansa, niin ristiriitaiseksi asian tekee se, että alaikäisten kertomukset kelpaavat tiettyjen vakavien rikosten todisteeksi, mutta muuten alaikäiset eivät aikuisten maailmassa kelpaa itsenäisesti mihinkään, ei äänestämään, ei hankkimaan pankkikorttia, ei edes ajamaan yksin hissillä.

Maalaisjärjellä ajatellen lapsille isän väkivaltainen kuolema ja äidin vangitseminen ovat erittäin traumaattista, jossa tilassa erityisesti lapsia voidaan helposti johdatella puolesta tai vastaan. Oli äiti syyllinen tai ei, lapset voivat alkaa uskoa mitä tahansa, riippuen mikä taho heitä johdattelee. Lisäksi lapset on otettu huostaan, kysymättä heidän mielipidettään. Kukaan ei heidän selityksiään tai käsityksiään kuuntele. Heidän on pakko jättää kotinsa ja lähteä sijoitukseen, halusivat tai eivät. Sitten kuitenkin, yhtä äkkiä, vakavien rikosepäilyjen todistajina heidän sanansa painaa jopa niin, että pelkästään niiden perusteella epäilty voidaan tuomita elinkautiseen. Jos todellisuudessa äiti onkin syytön, niin voi vain kuvitella miten se vaikuttaa lasten psyykeen, kun he ajattelevat, että ovat järjestäneet oman äitinsä vankeuteen ja tuhonneet hänen elämän.