Juhannus lienee suomalaisten suurin kansanjuhla sydänkesällä, vuoden valoisampaan aikaan, siinä missä Joulu on sitä sydäntalvella, vuoden pimeimpään aikaan. Muuta yhteistä juhlilla ei sitten olekaan. Juhannuksen vietto on keskivertosuomalaiselle kaikkea muuta kuin kristilliseen perinteeseen kytkeytyvä hartauden harjoitus Johannes Kastajan muistoksi, vaikka tavallista kosteampi juhla monille onkin.

Lapsuudessani kotonani ja kotikylälläni oli perinteenä rakentaa koivuista kuja omakotitalon kuistin eteen. Siitä on jäänyt mieleen mukava tunnelma. Tapana oli myös tuoda sisälle vesipurkkiin pihlajan ja syreenin oksia, joista levisi huumaava tuoksu sisätiloihin.

Naapurimme juhannustapoihin kuului riipiä haavan lehtiä tuvan lattialle ja eräänä vuonna isänikin päätti kokeilla samaa äitini kauhuksi. Minäkään en lattian peittäneistä lehdistä erityisemmin pitänyt. Lehdet kuhisivat pieneliöitä ja kuivuessaan rahisivat ja tuntuivat epämiellyttäviltä paljaisiin jalkoihin. Luonnollisesti lehdistä syntyi myös hirveä siivo äitini siivottavaksi Juhannuksen jälkeen.

Myöhään Juhannusaattoiltana kotikyläni väki saapui pitemmästäkin matkasta seuraamaan kokon polttoa tien varteen. Itse kokko oli enoni mailla ja ilmeisesti hänen kasaamansa. En ole tullut asiaa keltään koskaan kysyneeksi. Kokon polton jälkeen enimmän väen vähitellen poistuessa paikalta serkkutyttöni keittelivät kahvia hiipuvilla hiilloksilla. Taisi joku paistaa makkaraankin.

Sittemmin kokon poltto enoni mailla päättyi. Muita muistoja minulla ei lapsuuden Juhannuksen vietosta ole. Myöhemmin jo ollessani iso vietimme monet Juhannukset vanhempiemme luona paistaen lettuja ja makkaraa ulkosalla. Varsinaista kokkoa ei poltettu, mutta sukulaisia isäni veljien puolelta oli joskus paljonkin paikalla. Yhä edelleen jotkut isäni veljistä vaimoineen ovat käyneet kotimökilläni Juhannuksena letun paistossa äitini seuraksi. Ehkä tänäkin vuonna.

Nykyisin en juurikaan vaali perinteitä eikä tule letunpaistossakaan  käytyä. Pihlajat ja syreenitkin tuppaavat ehtiä nykyisin jo kukkia ja kuihtua ennen Juhannusta. Useat seurakunnat järjestävät Juhannuksena eri puolilla Suomea tilaisuuksiaan, mutta minun ei ole tullut niissäkään käytyä moneen vuoteen. Tämän(kin) Juhannuksen vietän kotona käytännössä yksin, vaikka nuorin lapsistani on myös paikalla.

Ulos ei viitsi mennä, siellä on pilvistä ja koleaa vain +15 astetta. Mutta tässähän se Juhannus sujahtaa tietokoneen ääressä niin kuin yleensä muutkin vapaapäiväni..

Ehkäpä kirjoittelen jotain. Kuviakin pitäisi lisätä galleriaani tai Flickriin. Viitsisi vain ruveta puuhaan. Työlästä, kun niitä pitää rajata ja käsitellä. Ei viitsi ihan sellaisenaan suoraan kamerastakaan lisäillä.

Ajattelin tähän lopuksi jotain sopivaa musiikkia, mutta YouTubesta ei tunnu löytyvän Juhannuksesta muuta kuin typeriä juopottelujuttuja.