Maailmanlaajuiset kriisit seuraavat toistaan. Ensin uhkasi Lintuinfluenssa, pandemia, joka tappaisi suuren osan väestöstä. Suuren mediakohun siivittämänä monet maat, Suomi mukaan lukien, ostivat kuin ”sika säkissä” suuret määrät lääkkeitä, vaikka edes niiden tehosta ollut varmuutta. Tavalliseen influenssaan tarkoitettujen rokotteidenkin teho on tulkinnanvarainen. Ainakin lääketehtaat tekevät kriiseillä tulosta.

Lintuinfluenssan ihmisille aiheuttamista tartunnoista on tiedotettu vain muutamia yksittäisiä tapauksia, lähinnä Aasiassa. Tosiasiassa lintuinfluenssa on oudon harvinainen ja silti se on jostain syystä nostettu esille nykyajan vaarallisimpana uhkana ihmiskunnan olemassaololle. Miksi?

Perinteinen ydinsodan uhka on yhä paljon vaarallisempi ja todennäköisempi. Maailmanlaajuisesti ihmisiä on kuollut kuin kärpäsiä ja kuolee tälläkin hetkellä kaikenlaisiin muihin tauteihin, nälkään, sotiin, luonnonmullistuksiin ja onnettomuuksiin. Miksei niitä vastaan ole noustu yhtä pontevasti?

Tai suomalaisten ikiomaa pandemiaa vastaan, joka on persous viinaan. Alkoholi on tutkitusti suomalaisten työikäisten miesten ja naisten yleisin kuoleman aiheuttaja. (Keskisuomalainen, Tilastokeskus )

Ruokakriisi

Lintuinfluenssakohun laannuttua järisytti maailmaa ruokakriisi, ainakin median mukaan. Kriisin sanottiin johtuvat ruoan maailmanmarkkinahintojen rajusta noususta.

Ainakaan teollistuneissa maissa ruokakriisistä ei näy mitään merkkiä. Vaikka meillä Suomessa syödään kenties maailmanlaajuisesti kalleinta ruokaa, niin siitä ei ole onneksi vielä puutetta. Ei muissakaan länsimaissa.

Sen sijaan esim. Afrikassa on iät ja ajat kärsitty ruokakriisistä. Jos kaikki ylimääräinen ruoka, mikä teollistuneilta mailta jää tähteiksi ja heitetään roskiin, voitaisiin delegoida nälkää näkeviin maihin, niin mitään ruokakriisiä ei olisi missään.

Finanssikriisi

Tuskin oli ruokakriisistä päästy, kun jo iski maailmanlaajuinen finanssikriisi. Tämän viimeisimmän ”kriisin” varjolla kehitetään ainakin Suomessa innolla erilaisia strategioita ”säästää”, joka kuulostaa hurskaalta, mutta poikkeuksetta kaventaa tavallisten ihmisten toimeentulomahdollisuuksia.

Rikkaita mitkään kriisit ei tietenkään heilauta. Suurten yhtiöiden johtajat ansaitsevat vuodessa yksinään summan, joka vastaa noin sadan työntekijän vuotuista palkkaa. Vaikka säästö olisi sama, niin yhtiö ei lomauta sitä yhtä johtajaa, vaan sata palkollista.

On outoa, että mikään ei kannata, työpaikat ovat epävarmoja ja instituutiot lobbaavat aina vain lisää maksamista kansalle. Jos valtio lupaa kansalle verohelpotuksia, niin kunnat keräävät ne taskuihinsa.

Hienosti asetelluilla gallup -kysymyksillä vastaajat saadaan ”haluamaan”. Puolet kansasta kuulema ”haluaa” kunnallisverojaan korotettavan, ”jotta palvelut säilyisivät”. Mitkä palvelut? Eikö ne kaikki ole jo muutettu maksullisiksi ilman lisäverojakin?

Jokin näissä ”maailmanlaajuisissa kriiseissä” mättää. Mikä on kaiken tarkoitus? Mitä nuoretkin miettinevät, jotka opiskelevat ja etsivät paikkaansa yhteiskunnassa. Säilyykö heillä usko tulevaisuuteen, kun maailmanlaajuiset ”kriisit” seuraavat toistaan?

Mielestäni päättäjien pitäisi panostaa tulevaisuuden visioissaan siihen, että nuorten usko säilyisi.