Villinlännen elokuvissa toistuu usein teema, jossa aivottomaksi ja meluavaksi roskasakiksi kuvattu ihmisjoukko kiihkoutuu yhden tai muutaman harvan yllytyksestä ja saa lisää voimaa toistensa kiihkosta ja raastavat väkivalloin rikoksesta epäillyn lynkattavaksi, ilman oikeudenkäyntiä. Usein näissä elokuvissa lynkattava on syytön ja lynkkaajat roistoja.

Netti on kuin nykyajan villilänsi, jossa ratsastaa niin yksinäisiä sankareita kuin laumassa kuljeskelevia roistoja, jotka anonyymien kasvoliinojensa taakse kätkeytyen, käyvät uhriensa kimppuun. Tähtäimessä näyttävät usein olevan ns. kohujulkkikset.

Taannoinen, Susan Kurosen kimppuun käyminen netin palstoilla, oli mittasuhteeltaan vailla vertaa. Siis aivan käsittämätön joukkosuggestio! Mielestäni esim. Seiskan julkkisblogissa, jota hetki sitten luin, Johanna Tukiaisenkin saamat herjat täyttävät julkisen herjauksen tunnusmerkit. Vaikka kumpikin mainittu on vahva nainen, niin tuskin heitäkään voi olla masentamatta lynkkausjoukon ilkeä kirjoittelu. Aika hirveitäkin herjauksia, joissa toivotellaan jopa kuolemaa. Tukiaisen kannattaisi Kurosen tavoin tehdä kirjoituksista tutkintapyyntö. Nimettömyys ei suojaa herjojen kirjoittajia, henkilöllisyys saadaan selville, jos tosissaan aletaan etsiä.

Mikä ihmisiä motivoi nettipalstoilla ilkeilemään  julkkiksille? Eikä vain julkkiksille. Ilkeily on varsin yleinen  formaatti monilla keskustelufoorumeilla. Toisten haukkuminen tietty nostaa omaa profiilia ja monet netissä liikkuvat ”lynkkaajat” lienevät henkisesti sairaita. Mutta se ei voi olla ainoa selitys laumasieluisuudelle, jotka juoksevat tanner tömisten kuin biisonilauma, sinne minne kärkiryhmä heitä vetää.

Netissä virtuaalisuomalaiset huutelevat mielellään anonyymeinä puskasta, mutta omalla nimellä heistä tuskin on minkään sanojaksi.  Jos oma nimi vaadittaisiin, niin tekopyhyys alkaisi loistaa. Teksti on tietysti sitä, mikä mielessä palaa. Ja jos sydän on musta, niin ei sieltä nouse valkoista savua.

Anonyymius ja ilmaisun helppous. Ehkäpä juuri siksi tekee mieli riekkua julkisuuden henkilöille, jotka päinvastoin kuin he, uskaltavat esiintyä omina itsenään. Taustalla täytynee piillä jälleen se kuulu suomalaisten kateus, joka vie kalatkin vedestä. Se lyö lyötyä, eikä soisi toiselle muuta kuin yhtä synkkää ja ikävää ja mielellään vähän ikävämpääkin kuin itsellä on. Kateus synnyttää vihamielisyyttä. Jeesuskin lynkattiin kateudesta.