Torstaina menin taas viikoittaiseen Epirubisiini-hoitoon. Se olisi ollut 7. kerta, mutta ei ollutkaan ”kirotun” hampaan takia! Yksityisen hammaslääkärin lähete oli saapunut sairaalaan ja sairaalan tohtori päätti, että ei  Epirubisiinia. Myös seuraava XGeva on jätettävä väliin. Olin pettynyt päätökseen.

Tulikin valitettua hampaista! Noin 150€ on jo palanut niiden takia. Ehkä todettu tulehdus olisi mennyt itsestään ohi, niin kuin monet vaivani aiemmin. Jopa ne tosi pahat leukaperävaivatkin, jolloin en voinut syödä kuin pillillä velliä huulten raosta. En näköjään ole kirjoittanut asiasta vanhemmissa blogeissani, mutta tapahtui tämän sairauden aikana, v. 2016 muistaakseni.

Hoitajat ottavat ritolat?

Moni varmaan kuullut norsu-vitsin suomalaisesta, joka ajatteli norsusta ”mitähän se minusta ajattelee?” Minullakin ollut tosi huono itsetunto jo siitä alkaen, kun aloin omaa minääni jollakin tavalla tiedostaa. Huonosta itsetunnosta eli negatiivisesta minäkuvasta on haittaa kaikkeen.

Vuosikymmenien saatossa minäkuvani on parantunut ja se on nykyään suorastaan hyvä. En juurikaan ajattele enää ”Mitähän minusta ajatellaan?”. Mutta siltikin.. joskus harvoin jotkut pikkuasiat yrittävät tunkea tuota tuhoavaa negatiivista myrkkyä sieluuni.

Esimerkiksi. Minusta jokseenkin erikoista se, että kaksi hoitajaa, koko projektin ajaksi sytostaattihoitajakseni  itsensä esitelleet ottivatkin ritolat  heti parin hoitokerran jälkeen! Ensimmäinen vieläpä korosti, että on tärkeää, että on sama hoitaja, niin pysyy tilannekuva hallinnassa. Samaa mieltä. Ei tarvitse aina selittää uudelleen ja uudelleen samoja asioita, kuten nykyään täytyy tehdä monessa paikassa. Vaikkapa soittaessa johonkin palveluun siellä on joka kerta eri henkilö vastaamassa. Jos täytyy soittaa toisen kerran, niin pitää selittää asia juurta jaksaen uudelleen!

Ensimmäinen hoitaja ”karkasi” Doketakseli -hoidon alussa. Ihmettelin sitä suuresti, mutta en ajatellut negatiivisesti minä-keskeisesti. Ehkä hänellä oli syynsä. Toinen, Epirubisiinin ”ensihoitaja” läksi kolmen viikon lomalle, eikä sieltä enää hoitajakseni palannut, vaikka sanoi loman jälkeen niin tekevänsä. En enää ihmetellyt, jotenkin aavistin, mutta ajattelin hieman negatiivisesti.

Sattumaako? Ymmärrän, että hoitajatkin ovat ihmisiä. Heidän täytyy tehdä työnsä ja salata fiiliksensä vaikka jotkut  potilaat olisivat heistä ärsyttäviä tai muuten epämieluisia hoidettavia. Se on inhimillistä.

Näin ensimmäisen ”ritolat ottaneen” hoitajan viimeisen hoitokerran jälkeen, kun olin jo poistumassa. Hän toivotti minulle kaikkea hyvää erittäin lämpimästi.

Vähän offtopikkia hoitajakappale, mutta lomille lähteneen näin torstaina! Join kahvia käytävällä, enkä huomannut häntä, mutta hän herätti huomioni moikkaamalla ja hymyili. Jos olisin ollut hankala potilas, niin hän olisi kaiketi vain painellut ohi vaivihkaa? Moikkasin takaisin. Ajattelin aloittaa keskustelun, mutta päätinkin olla hiljaa. Ehkä joskus vaikeneminen on kultaa.

Tietenkin voin olla välillä hankala potilas, ei siinä mitään ihmeellistä, mutta uskon, että kummallakin hoitajalla oli itsestäni riippumattomaton syy ”ottaa ritolat”.

Itseasiassa minulla on ollut sama hoitaja melkein koko ajan. Hoiti myös Doketakselin aikana. En muista, että hän olisi esitellyt itsensä siten kuin edelliset. Silti käytännössä ollut koko ajan hoitajani ja hyvää työtä tehnyt, vain pari kertaa tökännyt neulan ohi suonen.  Minuun on kahden vuoden aikana pistetty niin monta reikää, että muutama ylimääräinen ei tunnu missään.

Torstaina oli kylläkin oli uusi hoitaja. Todennäköisesti tilapäisesti. Kaikki kelpaavat, kunhan eivät ole harjoittelijoita. Ilmoitin alussa, etten halua harjoittelijoita sytostaattihoitoihin, paitsi että saavat katsoa, mutta eivät koskea.

En yleensä pahemmin valita sairauksista, mutta hampaista valitin

Olen sinnitellyt pikku vaivojen vuoksi mieluummin ilman lääkäreitä. Työelämässä ollessani en muista, että koskaan olisin ollut poissa esim. nuhan tai flunssan takia. Vaikka olisi ollut vähän kuumettakin.  En pitänyt niitä ”oikeina” sairauksina. Hyvin vähän olin pois töistä muutenkin sairastelujen vuoksi, koska en sairastellut.

En kiirehtinyt lääkäriin edes tämän nykyisenkään ilmoittaessa olemassaolostaan rajulla tavalla. Tosin en tiennyt mitä se oli. Vaimoni pyynnöstä lopulta menin. Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemmissa blogeissani.

Hampaista valitin. Koski oikean puolen leukaperäänkin (luultavasti hammassärky säteili sinne). Valitin, koska mielessäni pyöri se kuinka hampaiden kunto oli tärkeää ennen Doketakseli-hoitoa. Hampaani tutkittiin tarkoin sairaalassa ja neljä hammastani ”saneerattiin” pois, vaikka eivät olleet kipeät. Samalla lähti eturivistä 500 euron nastahammaskin. Kun suun aukaisee, niin tilalla näkyy kiva rako.

Turhan pitkäksi venähtänyt hammaskärsimys. Toivoin päästä sairaalan tutkimuksiin samoin kuin edelliskerralla, mutta sairaala olikin nyt varsin nihkeä siihen. Vasta yksityisen hammaslääkärin lähete tehosi. Olisi yksityinen vain ”saneerannut” kipeän hampaani pois, niin mitään lähetettä ei sairaalalle olisi tarvinnut tehdä.

Käynyt mielessä sekin olisiko syynä taloudelliset syyt? Lasku kuulema menee sairaalahoidoistani asuinkunnalleni. Olen tullut kunnalle kalliiksi, joka tuskin on jäänyt huomaamatta kunnan taloudesta vastaavilta: Joku Rauno aiheuttaa suuren kuluerän.

Nyt hampaaseen ei koske, ellei koputa hammasta tai pure leipää suoraan päälle, mutta olenkin napsinut lääkkeitä kuin narkomaani. Siitä aasinsilta seuraavaan tarinaan.

Outoja efektejä yöllä

Olin siis pettynyt, kun en saanut Epirubisiiniä.  Se on antanut hienon olon ainakin torstaista sunnuntaihin. Ellei se sitten johdu kortisonista, joka tiputetaan ennen sytostaattia. Jäytäminen alkoi taas syöpäosaston sängyssä ja nappasin särkylääkettä, jota nykyään aina kannan mukanani.

Pyysin hoitajalta, että jos tiputettaisiinkin pelkkää kortisonia. Hoitaja meni kysymään lääkäriltä, joka kuitenkin kirjoitti reseptin Prednisolonille. En ottanut sitä heti apteekista, koska muistelin, että minulla oli entistä vielä jäljellä. Sain myös reseptin Voltaren Forte -voidemaiselle parasetamolille ja jollekin vatsalääkkeelle mainitessani, että Ibuprofeiini aiheuttaa minulle närästystä. Lääkehuolto pelaa.

Toivoin myös nopeammin vaikuttavaa parasetamolia. Hoitaja antoi pari tablettia kokeeksi,  Pamol F -nimistä. Sitä ei niellä kokonaisena, vaan tabletti liukenee nopeasti suussa. Sairaalakäynnin jälkeen kävimme vaimon kanssa taas syömässä Buffassa ja ostoksilla. Sitten kotiin.

Nukkumaan mentäessä alkoi jäytää ikävästi. Minulla ei ollutkaan Doketakselin aikaan saamaani Prednisolonia, vaan Dexametasonia, joka sekin sisältää kortisonia. Otin sitten sitä pari pilleriä. Lisäksi nappasin yhden Pamol F:n. Ei se heti vaikuttanut ja pyysin vaimoa vielä voiteleman alaselkäni Voltarenilla. Ehkä noin 15 minuutin kuluttua kivut olivat tiessään. Hirveää lääkkeiden napsimista!

Jonkin ajan kuluttua kuin salama kirkkaalta taivaalta alkoi  yhtäkkiä palella kuin horkassa! Oli kauhean kylmä! Hampaat kalisivat kirjaimellisesti. Laitoin kuumemittarin kainaloon ja menin sikiöasentoon peiton alle, jotta lämpiäisin. Ei kuumetta. Ei kipuja. Outo juttu. Sitten horkka loppui yhtä äkkiä kuin oli alkanutkin. Nukahdin.

Yöllä heräsin pissille. Muuten tavanomaista, mutta vuoteeni oli ihan märkä! Myös  peittoni oli märkä. Samoin tyyny. Ja kroppani. Eikä ihme, päästäni valui hikeä tai jotain eritettä vuotamalla kuin olisin ollut suihkun alla tai sateessa! Erite haisi epämiellyttävälle.  Kuivasin  itseni pyyhkeeseen. Vessareissun jälkeen laitoin pyyhkeen tyynylle, koska hiuksista tihkui edelleen eritettä.

Samanlainen ylivuoto tapahtui vessatarpeen aikana toistamiseen yöllä. Kaikki paikat märkinä. Vai vuotiko sitä kokoajan, koska nukuin vessakäyntien välillä. Olisiko minulla sittenkin ollut kuumetta? Nukuin kuitenkin merkillisen hyvin. Heräsin vasta 8.30.

Perjantaina

Aamupaino oli ilahduttavasti laskenut 82.4 kiloon! Taisin menettää yöllä monta litraa nestettä. Koko päivän loistava, energinen olo! Ei jäytämistä, ei lääkkeiden napsimista. Ainoastaan lievää kipua hartioiden alla, mutta vain silloin, kun liikutan hartioita. Samoin yskiminen tuottaa lievää kipua vasemman rinnan alle.

Käväisin päivällä lähimmässä apteekissa hakemassa Prednisolonia. Ostin myös kokeeksi 10 kappaleen paketin Paramax Rap:ia, minkä pitäisi olla nopeammin vaikuttavaa. Kysyin myös Para Cap:ia, mutta se oli tilaustavaraa pikku apteekissa. Minulla alkaa olla melkoiset lääkevarastot.

Toivon ja rukoilen kuitenkin, että hyvä olo jatkuisi huomennakin, jolloin en tarvitse lääkkeitä. En ihan joka itikan pistoon niitä syö muutenkaan. Ainoastaan, jos kipu rajoittaa elämää kuten jäytäminen.