Zytiga oli päätetty vaihtaa Xtandiin ja aloittaa 2017 joulukuussa sädehoito vasemman istuinluun alueelle 5 päivänä annoksella 4Gy/päivä, eli yhteensä 20 Gy (Gray). 

Viimeisimpien diagnoosien yhteenveto:

Luuston gammakuvaus (11/17): Koko keho, edestä ja takaa. Edelleen laaja luustometastasointi, joskin se on peräytynyt vertailukuvaan (8/16) verrattuna. Vasemmassa lonkkanivelessä ensisijaisesti artroosiin sopivaa diffuusia korostumaa, sen sijaan vasemmalla ramuksissa edelleen aktiiviin luustometastasointiin sopiva korostuma. Uusia muutoksia ei ole ilmaantunut. Nilkkojen alueella ei poikkeavaa.
Röntgen (10/17): Lantiossa ja kaikissa nikamissa diffuusi laaja-alainen skleroottinen metastasointi. Myös femureissa skleroottisia metastaaseja. Vasemman lonkan nivelrako näyttää myös madaltuneelta. Lievää degeneraatiota rangassa. Murtumia ei näy.Omakanta

Ennen sädehoitoa

Ennen joulukuista sädehoitoa kävin lääkärin vastaanotolla. Jälleen uusi kasvo. Hän kertoi mitä sädehoidossa tapahtuu ja vaikutti aidosti kiinnostuneelta miten minulla menee. Hän kysyi myös mm. onko minulla ketään, jonka kanssa voin puhua. Vastasin, että, eipä juuri, kaikilla on omat murheensa. Toki vaimon, muiden läheisten ja ystävien kanssa jotain, mutta, jos ajatellaan vertaistukiryhmiä, niin en ole hakeutunut sellaisiin.

Vertaisryhmissä voisi olla ideaakin, mutta en ole saanut aikaiseksi liittyä mihinkään. Mitähän niissä tehdään? Odotetaan kuka seuraavaksi lähtee? Liveryhmiin täältä on pitkä matka ja Somen suhteen olen elänyt muutenkin hiljaiseloa jo vuosikausia. Onhan minulla tämä blogi, jos puhututtaa. Yksinpuhelua, mutta se ei ainakaan kyllästy ”kuuntelemaan” pitkäpiimäistä jaaritteluani narisevalla aksentillani.

En odota kuolemaa

Odotan paranemista tai vaihtoehtoisesti tempausta. Jos joskus vähän masentaa, niin pyyhkäisen masennukset mielestäni ja nostan sisäisen katseeni Jeesukseen. Sieltä tulee minulle apu. Kerroin lääkärillekin, että uskon Jumalaan ja varmaan sitä kautta saan voimia ja toivoa elämääni. Hieman yllättävästi lääkäri tsemppasi ”niin se varmaan on”. Tai jotain sinne päin. Positiivisesti kuitenkin.

Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.Psalmi 121

Tosin ei tämäkään lääkäri liikoja rohkaisut. Kun iloitsin ”skleroottisista metastaaseista”, niin lääkäri heitti jäitä hattuuni toteamalla lakonisesti ”kyllä nekin tuhoavat luuta”. Jaa, kiitti vaan tiedosta…

Skleroottinen tarkoittaa kovettunutta ja sen kaltaiset metastaasit ”eivät yleensä aiheuta murtumavaaraa”, kuten eräässä googlettamassani dokumentissa kerrotaan. Se tuntui hyvin ilostuttavalta. Tosin samaisessa dokumentissa on horroriakin siinä määrin, että parempi kai, jos ei lukisi mitään syöpäjuttuja. Saarnaajan kirjassa sanotaan: Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. Allekirjoitan!

Kallis potilasmaksu!

Joka tapauksessa tälle lääkärille oli helppo puhua. Tovin jaariteltuani minulle alkoi tulla fiilis, että puhunkohan liian pitkään. Sessiot kestävät yleensä vain 10-15 minuuttia. Potilasmaksu siitä on 41€ ja risat. Eli pikavisiitin tuntitaksa on pahimmillaan 250€! Ei mitään halpaa lystiä julkiseksi kyydiksi. Reippaasti enemmän kuin esim. Terveystalon tunnin mittainen vastaanottokäynti, joka maksaa ”vain” 180€.

Tätä lääkäriä tuskin enää tapaan. Hän kertoi olevansa viimeistä päivää töissä. Toivotin hänelle hyviä eläkepäiviä, jonka jälkeen minut opastettiin sädehoitohuoneeseen.

Sädetys

Asetuin makaamaan lavetille lineaarikiihdyttimen alle. Blogin alussa olevan kuvan näköinen laite. Ensiksi minulle tatuoitiin ihan oikeat tatskat lantion seudulle. Kolme noin 3mm:n mustanharmaata pistettä lähelle ”vesirajaa”. Tatuoiminen oli kivuliain toimenpide prosessissa. Pientä pistelyä vain. Tatskat toimivat kohdistusmerkkeinä sädetyslaitteelle.

Lavetilla piti maata selälällään mahdollisimman liikkumatta koko prosessin ajan. Jalkani laitettiin yhteen ja käteeni annettiin rengas, josta pitelin kiinni. Sen jälkeen koneen käyttäjät poistuivat toiseen huoneeseen. Lavetti nousi noin metrin korkeudelle maasta. Ensin koneenkäyttäjät kohdistivat laitteen ja  sen jälkeen sädetys alkoi.

Koneen ”kädet” kiersivät vartaloani ympäri sädettäen tarkoitettuja kohtia. Katon yläreunassa oli TV-ruutu, joka näytti luontokuvia. En niitä katsellut, vaan pidin silmiäni kiinni ja rentouduin. Alkoi nukuttaa kuten magneettikuvauskoneessakin. Muutaman minuutin kuluttua havahduin, kun koneenhoitajat tulevat huoneeseen. Sädetys oli ohi. Se ei tuntunut miltään.

Viitenä päivänä sama. Siten, että ensin kolmena päivänä peräkkäin, viikonloppu väliin ja vielä kahtena päivänä peräkkäin. Viimeisenä sädetyspäivänpäivänä sain koneenkäyttäjiltä mukavan yllätyslahjan: Suomi 100-vuotta teemaisen Fazerin Sininen – suklaalevyn.Joulu oli ovella..

Jatkosuunnitelma

Pois lähtiessäni sovin vielä hoitajan kanssa jatkosuunnitelmasta. Noin kolmen kuukauden jakso XGevaa+ Firmagonia + Calsiposia + Xtandia. Sen jälkeen verikoe ja lääkärin vastaanotto. Verikoe onkin jo ensiviikolla. Olisipa tällä kertaa PSA pudonnut kunnolla.