Aloitetaan muistelot menneen vuoden lopusta eli  joulusta. Valkea joulu! Lunta ihan kivasti, ehkä 25cm. Yritin järjestää perinteisen joulun, kuten edellisjoulunakin.

Enkelikello unohtui laatikkoon. Jouluvalot rikki. Paitsi Thaimaasta tuomani meteorisadeputki. Sen ripustin pihapuun oksaan. Kukapa sitäkään peräkorvessa katselee. Onneksi joulukuusen sähkökynttilät toimivat.

Tosin omaan varhaislapsuudenjouluperinteeseeni (sanahirviö) LED-valot eivät kuuluneet, niitä ei oltu keksittykään. Kuusen sähkökynttilät tulivat kyllä melko varhain, sitten, kun ensin oli saatu edes sähköt taloon.

Tällä kerta joulukuusi järjestyi kätevästi ihan kotipihasta, 50m ovelta kasvavasta puskasta. Aattoaamuna toin kuusen aamuvirkun Lotan kanssa sisälle sulamaan. Illemmalla lapset koristelivat sen omalla tyylillään.

Kystä kyllä!

Puolivegetaarina päätin tällä kertaa jättää possun pois joulupöydästä ja paistoin parista kalkkunafileeköntistä ”kinkun”. Mielestäni siitä tuli ihan hyvä. Vaimoni kanssa leivoin torttuja.

Kaupasta ostimme glögiä, pipareita ja perinteisiä lanttu-porkkana-ym. laatikoita ja vähän makeisia. Vaimoni ystävältä saimme, jostain heille ylijäämäksi jääneet, savukalkkunarullan, savulohen, kinkku- ja poroliuttuja ja köntin pateeta, jota en ole ennen nähnytkään.

Ja vielä, tullessaan pappalaan joulunviettoon, nuorin ja vanhin poikani perheineen toivat mukanaan lisää jouluruokia. Joten ”kystää” oli riittävästi, ainakaan loppunut kesken. Joulunahan saa syödä yölläkin.

Joulu rullasi suunnilleen samoin kuin sitä edellisvuotenakin. Lapset odottivat kärsimättöminä lahjoja ja me juttelimme poikieni kanssa tietotekniikasta ja vähän muustakin ja kävimme kolmestaan joulusaunassa, jonka polku oli valaistu hautakynttilöin. Hyvin toimittivat soihtujen virkaa. Niitä oli pyörinyt nurkissa vino pino vuosikausia ja nyt päätin polttaa ne kerralla kaikki pois.

Haudoilla käynti ei kuulu minun jouluperinteeseeni. En muutenkaan käy haudoilla.

Uutena kuviona kuuntelimme joulutaustamusiikkia poikani kätevän bluetooth -kaiuttimen välityksellä. Uutta tässä talossa oli sekin, että luin pitkästä aikaa jouluevankeliumin. Meillähän oli ennen avioeroa perheeni parissa usein jouluna sellainen tapa.

Turun joulurauhan julistuksen kuunteleminen livenä unohtui jälleen kerran, mutta kuuntelin sen jälkikäteen.

Ulkonakin ehdittiin olla vähän. Nuorin poikani rakensi hienon lumiukon Lotan ja Manun avustuksella.

Joulun jälkeen

Joulu tuli ja meni nopeasti. Tyttäreni perhe piipahti torttukahveilla, joita oli vielä muutama jäljellä. 

Patee jäi minun syötäväkseni, koska muut eivät pitäneet maustetusta maksasta. En minäkään, mutta pikkuhiljaa nielin sen alas leivän päällisenä. Oikeastaan leivän päällä ihan ok, kun siihen tottui. En kuitenkaan ostaisi pateeta. Pian olimme syöneet muunkin ruoan, mitä emme jouluna jaksaneet.

Melkein kaikkiruokaisuuteni juontunee siitä, että lapsuudenkotini oli köyhä, joten siellä opin ja kansakoulussakin opetettiin kunnioittamaan ruokaa. Se ei ollut itsestään selvyys. Edelleenkään en helposti jätä ruokaani lautaselle tai heitä vanhentunutta ruokaa jätteisiin, ellei ole syömäkelvottomaksi pilaantunut.

Ilimoja oli pidellyt niin, että lumiukko uhmasi pitkään painovoimaa takakenossa, kunnes lopulta menetti päänsä.

Kuusen koristelin joulun jälkeen omalla tavallani, ja pidin sitä niin kauan, kunnes neulaset alkoivat hieman varista. Vasta pari päivää loppiaisen jälkeen vein kuusen ulos, antaen sille jatkoaikaa pystyttämällä sen lintujen iloksi ruokintapaikan viereen.

Vuoden vaihtuessa

Aika tuli vanhan väistyä uuden tieltä. Tavoistani poiketen ostin ilotulitteita. Viisi pientä pakettia tähtisadetikkuja ja viisi pientä rakettia. Väsäsin sopivasta metalliputkesta laukaisualustan, jonka avulla raketti nousee ilmaan suorempaan kuin oman tikkunsa varassa.

Kiersin tähtisadetikut viiteen nippuun puun oksaan ja sytytin ne peräjälkeen. Suojalasit päässä, tietenkin! Vaimoni kanssa kaksistaan ihailimme tähtisateen loistoa. Tosin vain muutaman sekunnin ja voimakkaasti nipussa roihunneet tikut näyttivät enemmän hitsausliekiltä kuin tähtisateelta…

Sen jälkeen ammuin raketit. Hyvin nousivat. Ihan kivoja poksahduksia.