Tovi on taas vierähtänyt edellisestä blogauksestani, jossa pohdiskelin ketä äänestäisin. Nyt on uurnilla käyty ja uusi eduskunta aloittanut työnsä. Ehdokkaani ei mennyt läpi tällä kertaa, mutta niiltä, jotka meni, osalla takit kääntyivät viuhuen. ”Opiskelijoilta ei leikata”, mm. oli tyhjänpuhujien vaalilupaus. Niillä kalasteltiin ääniä ja kun päästiin läpi, niin tehtiin tasan päin vastoin kuin luvattiin. Jälkeen päin on turhaa selitellä syitä. Lupaus on lupaus ja sitä ei pidetty.

Monissa aiemmissa vaaleissa ollut vakioehdokkaani, Toimi Kankaanniemi, meni tekemään ”kanervat”. Olihan se yllätys, mutta niin oli oma avioeronikin. Hallitusneuvottelijana Kankaanniemelle väläyteltiin mahdollisesti jopa ministerin paikkaa, mutta Toimin ”harkintakyvyn pettäminen” torpedoi spekulaatiot ja hän päätyi ”vain” rivikansanedustajaksi. Ehkä onni onnettomuudessa. Toimi tuskin olisi kääntänyt takkiaan ja olisi ehkä tiukassa tilanteessa joutunut eroamaan, kuten kävi Ahon hallituksessakin.

Poliitikkojen haahuilut

Toimille lienee käynyt samoin kuin monille muillekin ikääntyville ja naimisissa oleville ukoille, jotka alkavat haahuilla jännitystä arkeensa, nuorempien naisten lyhyitä hameita salaa vilkuillen. Mielikuvituksesta se alkaa ja eskaloituu teoiksi, jos ukko ei tule järkiinsä ajoissa. ”Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan puvun häneltä palamatta?” Tuskinpa monellakaan on asbestipukua ja sitten käy niin kuin käy. Pahimmillaan palaa kaikki muukin kuin pelkkä puku.

Varattujen ukkojen pitäisi herätä uneksimasta ja pysytellä muiden naisten kuin vaimon kanssa pelkästään asialinjalla. Tai vielä parempi: ei millään linjalla. Naiset voivat käsittää liian pitkän katseenkin flirttailuksi, josta tietenkin on ehdottomasti kerrottava ainakin naisystäville kuinka kamalaa, kun se katsoi minua sillä silmällä.

Julkkisten seksiviestit ovat liian mehukkaita herkkupaloja tarjoilla vain naisystäville. Kankaanniemen seksiobjektit kertoivat medialle ärsyyntyneensä Toimin tekopyhyydestä ja siksi ryntäsivät kantelemaan asiasta medialle. Mikä lienee kokonansa totuus? Ovatko juoruakat pyhempiä juorutessaan? Ettei vain ”kohu-uutisesta” maksettavan palkkion tai mahdollisen julkisuuden toivossa olisi juoruttu?

Rehellisyydellään Kankaanniemi kuitenkin voitti pelin. Ainakin osittain. Tosin hän hävisi potentiaalisen ministerin pestin ja ehkä muitakin seuraamuksia, koska ”mitä me kylvämme, sitä me niitämme”. Mutta tuskinpa kaikkien äänestäjien luottamusta kuitenkaan menetti. Päin vastoin, Toimin ryhdikäs ja nopea toiminta anteeksipyyntöineen, venkoilun sijasta, pikemminkin voi vahvistaa luottamusta häneen. Sanansa mittainen mies. Toisin kuin tyhjien lupauksien latelijat. ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty. Joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.”

Toinen tohelo

Kankaanniemen tapaus nostaa mieleen jo lähes unohtuneen episodin Ilkka Kanervasta, jonka fantasioiden kohteeksi joutuneen Johanna Tukiaisen ”julkisuuden henkilön” ura alkoi siitä, että Johanna myi Kanervan hänelle lähettämät seksiviestit medialle. Mediakohinan tuloksena Kanerva menetti ministerin pestinsä ja ehkä muitakin seuraamuksia, mutta siellä hän silti istuu eduskunnassa kuin tatti.

Viime vuonna Kanerva valittiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentaarisen yleiskokouksen presidentiksi. Hieno titteli seksiviestikohussa joskus ryvettyneellä. Todistaa sen, että Feeniks lintu voi nousta tuhkasta. Äänestäjät tuntuvat luottavan Kanervaan, vaikka muinoin, kohupölyn velloessa sakenaan, häntä vähän ryvittikin, ennen kuin tunnusti syntinsä. Ilmeisesti kihlattukin luottaa, koska ei ole lähtenyt litomaan.

Johannan palkkio juoruilusta ei ole ollut ruusuinen. Media on lyönyt häntä lukuisilla foorumeilla ja mieliosastoilla anonyymien kirjoittelijoiden piiskalla kuin vierasta sikaa. Usein olen ihmetellyt moderaattorien välinpitämättömyyttä sekopäiden selville herjauksille ja laittomille uhkauksille. Useimmat ei kestäisi sellaista höykytystä. Vaikka Johanna on vahva nainen, niin rajansa kaikella.

Juoruilusta alkanut Julkisuuden Henkilön -uraputki ei Johannalla ole oikein mennyt putkeen, pikemminkin tasaista alamäkeä ns. puihin, jopa vankilatuomioon asti. Toivoa kuitenkin on. ”Niin alhaalla kenkään ei kulje, ettei siellä Jeesus ois”.

Varsinkin uskovaisten valoon pulpahtaville hairahduksille on helppo nauraa ja paheksua, mutta mistä tiedämme, mitä salaisia syntejä paheksujat itse harrastavat? Ikuisuus -näkökulmasta kukaan ei ole toista parempi. Toiset vain ovat armahdettuja syntisiä, mutta toiset pelkästään syntisiä.