Patmoksen sivuilta tämänkin uutisen huomasin muutama päivä sitten. Kalevi Lehtinen oli astunut päärlyporteista kirkkauteen 17.7.2011. Vuotta vanhempana kuin isäni, joka kuoli 74 vuotiaana. Sattumaa, vaiko johdatusta, mutta noin pari viikkoa aikaisemmin olin kuuntelemassa nimen omaan Kalevi Lehtistä Seinäjoen Areenassa, kun siellä oli Kansanlähetyspäivät.

Olen joskus aiemminkin ollut häntä kuuntelemassa, mutta siitä on niin kauan, etten edes muista kuinka kauan. Vähintään kymmenen vuotta varmaan. En ole vuosiin käynyt muissakaan hengellisissä tilaisuuksissa, paitsi viime vuonna Juhannuksena puoli tuntia teltassa, Keuruun Isossa Kirjassa. Siellä puhuja oli tyypillinen helluntaisaarnaaja, joka touhukkaasti isolla voluumilla hallelujaa toistaen toi esille sanomaansa.


Moniin "palavasieluisiin" kollegoihinsa verrattuna Kalevi Lehtisen tyyli oli kiihkottoman rauhallista ja hän tapasi korostaa armon sanomaa enemmän kuin tulikivenkatkuista parannusta. Sain rohkaisua ja uutta toivon kipinää minäkin hänen puheestaan. Lehtinen sanoi mm, ettei kenenkään synnin tekemisensä vuoksi tarvitse mennä helvettiin, sillä Jeesus on synnit sovittanut ristinkuolemansa kautta. Tuskin minulle hyötyä parannussaarnasta olisi ollutkaan, koska muutenkin jo tuomitsen itseni ja kadun kaikkia pahoja tekojani. Lehtinen ei hämärtänyt evankeliumia kuten monet "leipäpapit", lopettamalla puheensa kesken kaiken, vaan johdatteli ihmiset uskonrukoukseen, jossa pyydettiin synnit anteeksi ja Jeesusta tulemaan Herraksi ja Vapahtajaksi omaan elämään.

Ilman uskoahan ei syntisen sovitus astu voimaan ja tien päässä on silloin Raamatun mukaan ikuinen itku ja hammasten kiristys infernossa, jossa tuli ei sammu, eikä matoset kuole. Kauhea paikka. Muuten, lapsena ajattelin, että siellä hampaaseen koskee. Voi olla niinkin, mutta vihamielisyyttä "hammasten kiristys" kaiketi tarkoittaa. Sanontakin kuuluu "kiristellä hampaitaan" jollekulle. Sitä pientäkään välittämistä ei ilmeisesti helvetistä enää löydy.

Palatakseni Lehtiseen, niin itseleni mieleenpainuvin, mitä hän joskus on sanonut – ei sanonut sitä nyt viimeksi, mutta olen ollut kuuntelemassa, kun hän on sanonut – tai kysynyt yleisöltä : – Mitkä ovat yleisimmät itsemurhavälineet Suomessa?  – Veitsi ja haarukka, oli vastaus. Lehtinen viittasi siihen, että epäterveellisellä ruoalla ja liikasyömisellä "tapetaan itseä" eniten. Sillä on yhteys sydän- ja verisuonitauteihin, jotka vievät monet ennen aikaiseen hautaan. Tosin taitaa alkoholi tappaa vielä enemmän. Joinakin vuosinahan se on ollut yleisin kuolinsyy työikäisillä, ehkä vieläkin.

Noutaja ei kuitenkaan aina piittaa mitä syö ja juo, eikä hengellinen elämäkään ole takuu pitkästä iästä. Loppu voi tulla äkisti, vaikka ei sitä tieten tai tietämättään jouduttaisikaan. Suhteellisen nuorena Kalevikin lähti, vaikka kun itse on nuori, niin 75 vuotias tuntuu ikälopulta. Kun yllättäen nuoruus on takana vaakakuppi kallistuu reilusti 75 vuoden suuntaan, niin ei se enää tunnukaan ikälopulta. Usko Jeesukseen on takuu tosi pitkästä elämästä, jolla ei ole ikää, eikä loppua. Ikuinen elämä.  Siihen verrattuna maallinen elämä on tosi mitätön rahtunen kuin ei mitään. Eipä kovin tavoittelemisen arvoista yrittää pystyttää tänne muistopatsasta itsestään.

Kalevi Lehtisen muistoa kunnioitten. Elämän perimmäisiä kysymyksiä pohdiskeli jälleen Rauno.