Totta taitaa olla, että eläkkeelle jäädessä aika kuluu nopeammin kuin kuunaan. Viikko jo hurahtanut, enkä ole tehnyt mitään. No, toipuminen vie aikansa.. eikö tosiaankaan tarvitse enää vääntäytyä ylös klo 3.00 lähteäkseni töihin? Vähitellen alkaa uskoa, että totta se on. Ei ole paineita yrittää  pakottaa itsensä nukkumaan, kun ei tarvitse elää työvuorolistan mukaan. Tulee pikemminkin valvottua aamutunneille ja nukuttua vähintään puolille päivin. Tosin, riippumatta nukkumaanmenon ajankohdasta heräilen 8-9 välillä kuten aina, ja jos kuuluu ääniä, mutta olen sitten jatkanut unia, silmälapun ja korvatulpien avulla tai ilman, tilanteesta riippuen.

Illan virkku aamun torkku – se tapa talon hävittää, vanha viidakon sanonta. Paikkansa on pitänyt. Lapsesta alkaen olen nukkunut melko vähän ja herään helposti pieniin riashduksiksiinkin. Varsiaisesti unettomuudesta en kuitenkaan ole kärsinyt, ainakaan pitkiä aikoja. Työni vuoksi en muutenkaan pystynyt nukkumaan kuin kone. Joskus tressi piti hereillä ja oli joku vuosi sitten periodi jolloin turvauduin nukahtamislääkkeisiin, mutta silloinkin otin vain puolikkaan, enkä joka päivä. Töihin oli lähdettävä vaikka kuinka olisi väsyttänyt. No nyt se on ohi.


Muistelen isääni, jolla oli kaikenlaisia innostavia ideoita "kunhan jää eläkkeelle". Suurin hänen unelmistaan taisi olla rakentaa vene – iso sellainen. Unelma-asteelle se jäi. Eläkkeelle jäädessään isäni ei saanut aikaiseksi kunnostaa edes soutuvenettään, jonka roudasi pihamaalle tervattavaksi. Siinä se odotti vuosia isäni tarttumista toimeen, kunnes lopulta, varmaan ikävästä, lahoi puhki ja korjauskelvottamaksi. Lopulta eäänä päivänä isäni pilkkoi polttopuiksi sen mitä veneestä vielä oli jäljelle. Kyseinen puuvene oli tietyllä tavalla arvokaskin, koska oli edesmenneen naapurin Ollin käsin tekemä, veneen lautapuiden kaatamisesta ja hankainten takomisesta alkaen. Olavin kaltaisia taitavia vanhan ajan venemestareita ei taida enää olla kovinkaan monta jäljellä.

Isältä jäi toteuttamatta myös avoportaikon teko yläkertaan. Tarkoitus oli lisäksi eristää porrastila, joka nykyisellään oli kylmä talvella. Se oli hieno suunnitelma ja aikomus vakaa. Portaikkoa varten hän osti jopa paneelitkin valmiiksi. Mutta kuin huomaamatta eläkepäivät vierivät ja  paneelit tummuivat pressun alla. Sitten isään iski syöpä, joka vei miehen noin vuoden sisällä toteamisesta.

Pojasta ei ole polvi ainakaan parantunut, olen samanlainen jahkailija kuin isänikin. Toisaalta, eipä minulla hirveästi haaveita ja suuria suunnitelmia ole. Kaukoputkessani on pieni suurennus, eikä sillä pitkälle tulevaisuuteen tähyillä. Yritän kuitenkin tehdä sen, mitä milloinkin täytyy viimeistään tehdä, tilanteiden mukaan.