Mieleenpainuva viimeinen päivä. Mennessäni iltapäivällä työpaikalle sain kuulla shokki uutisen: työtoverini oli kuollut edellispäivänä! Shokki siksikin, että äkilliseen sairaskohtaukseen yllättäen menehtynyt 50 vuotias mies oli viimeksi nähdessäni mielestäni elämänsä kunnossa: Hoikka, harrasti liikuntaa, söi terveellisesti.
Oli myös luonteeltaan positiivinen, jolta nauru irtosi herkästi. Suru-uutinen latisti viimeisen päiväni tunnelmiani. Jotka tosin olivat hieman ristiriitaiset muutenkin. Ei sillä, että olisin halunnut jatkaa työuraani, en niin unelma-ammatissani työskennellyt, vaan että uusi elämänmuutos oli taas edessä: eläkkeelle jääminen.
Tyyppi asemalla
Työvuoroni piti olla Kaipolan iltapäivystys Jämsässä. Jämsään menin matkustajajunalla, mutta matkustajana.
Jäädessäni junasta pois ja kävellessäni pitikin matkustajalaituria kohti Jämsän asemaa, eteeni ryntäsi hullulta vaikuttava, epäsiististi pukeutunut sänkinaamainen ukko, joka työnsi kasvonsa lähelle omiani ja alkoi posmentaa vihaisella äänellä: ”Minä sanon nyt sinulle ihan suoraan, että tuollaiset pitäisi poistaa..ne puhuu kuljettajille.. ne jäävät junan alle, sieltäkö sitten keräätte riakeleita..päläpälä..”.
Tiesin ketä hän tarkoitti. Harmitonta ”paksua poikaa”, ”Klenkaksikin” kutsuttua, jonka näin tarkkailevan laiturilla junaa. Poika on tuttu näky monille kuljettajille jo vuosien ajalta. Ilmeisesti hieman kehitysvammainen tai sitten muuten vain standardista poikkeava ”junafani”, joka on innokas seurailemaan junien kulkua ja joskus puhelee pysähtyneen junana kuljettajalle, jos veturin ikkuna on auki.
Ilmeisesti hän ärsytti ukkoa, josta en tiedä oliko maistissa vai muuten vain sekopää tullessaan minulle posmentamaan, ikäänkuin olisi minun vikani, että ”Klenkka” siinä junia bongailee. Bongailkoot minun puolestani. Mutisin jotain merkityksetöntä ja tungin itseni miekkosen ohitse ja menin junatoimistoon.
Junatoimistossa kohtasin Tampereen kuljettajan, jolle oli merkitty sama työvuoro kuin minullekin. Kuulema minun papereissani oli virhe ja työvuoroni olikin Jämsänkosken päivystys, joka on yleensä työläämpi. Tietenkin! No, sama se, näin viimeisenä päivänä.
Tyyppi junassa
Töiden jälkeen valmistauduin palaamaan matkustajajunalla takaisin Jyväskylään. Se oli myöhässä lähes kaksi tuntia! Syynä onnettomuus Turku – Tampere rataosuudella, joka esti muiden junien kulun onnettomuuspaikan ohitse.
Vihdoin juna kuitenkin saapui Jämsään ja menin istumaan ”koirankoppiin”, IC junan päätyhyttiin. Junan oltua hetken liikkeessä luokseni tuli pitkänhuiskea nuori mies, parritti minua silmät apposellaan, puhuen kohteliaasti ja erittäin huolellisesti artikuloiden kirjakielisuomea. Paitsi, että aloitti aina lauseensa ”a-a-a-a” äänteellạ̈.
”A-a-a-a, oletko veturinkuljettaja?”, hän kysyi. Kun myönsin olevani, niin hän jatkoi: ”A-a-a-a, saanko esittää muutaman kysymyksen?”. Kysyi sitten ”A-a-a-a millaista veturin kuljettajan työ on?”.
En voinut mitään, että hänen esiintymisensä hymyilytti, sen verran hassunkurista ja poikkeuksellista se oli. Kaikesta päätellen standardista poikkeava henkilö tämäkin. Joka tapauksessa kohtelias ja ystävällinen. Hetken juteltuaan hän Toivotti minulle a-a-a-a leppoisia eläkepäiviä ja meni pois.
Hissi epäkunnossa!
Pääsin viimeinen Jyväskylään. Olin tarkoituksella välttänyt matkakeskuksen hissin käyttöä sen rakentamisesta asti ja käyttänyt aina portaita. Puhuin usein monille kuinka sitten viimeisenä päivänä ajan herroiksi hissillä.
Nyt oli koittanut aika ”ajaa herroiksi”. Hissi ei toiminut!!! Joten, ei kun portaita pitkin tallomaan viimeisenä päivänäkin. Konttorissa tein ns. tuntikortin, koska juna oli myöhässä. Kokosin palautettavat tavarat. Tyhjensin kaappini. Muutamat paikalla olleet työtoverit toivottivat hyvää jatkoa.
Puhelin soi, Vaimoni oli tullut autolla hakemaan. Viimeinen silmäys ja poistuin konttorista. Asunnollani minua odotti koskettava yllätys! Tyttäreni miehensä ja nuorimman poikani kanssa olivat leiponeet minulle mansikkakakun (yläkuvassa) sillä aikaa, kun olin ollut töissä. Kakun päällä oli suklainen junanrata. Hauska idea. Kahvikin valmiina odottamassa. Tuli kaikin puolin hyvä mieli!
KOMMENTIT
Cogito, ergo sum - Rollemaa: Pena in memorian
Cogito, ergo sum - Rollemaa: Unelmia virtuaalisessa tosielämässä
Anonyymi: Tyttöystävälleni myönnettiin viisumi!