Serverini oli viikonlopun tiltissä, mutta nyt tuntuu pelaavan taas. Ei se varmaankaan itsestään korjaantunut, joten poikani varmaan palannut matkalta ja rebootannut. Itsellänikin on laukkujen pakkaus parhaillaan menossa ja iltapäivällä lähdemme paluumatkalle. Kolme viikkoa hurahti tuosta vaan. Ei paljon ehtinyt rentoutua byrokratian ja turhan juoksemisen takia. Thaimaassa osataan puhua kauniisti ja herättää asiakkaan luottamus, mutta aikataulut kusee ja asioita vedätetään. Jos on hyvä tuuri, niin huomenna voi olla huomenna, mutta tavallisimmin huomenna on ylihuomenna..ensiviikolla..ensi kuussa.. tai ei kuunaan.

Asiat alkavat kuitenkin olla reilassa, ainakin vaimoni osalta. Oma tulevaisuuteni on yhtä utuinen kuin ennenkin, mutta vähät siitä. Voin ainakin joskus sitten viimeisiä henkäyksiä vedellessäni ajatella elämäntyökseni sen, että olen kahdelle ihmiselle rakentanut talon ja turvannut heidän toimeentulonsa. Faktaa, vaikka kuinka minua moitittaisiin. Ei mielestäni hassummin tavalliselta duunarilta, jolla ei ole perintöjä, eikä arpajaisvoittoja. Vielä suurempi voitto olisi, jos saisi huonoina hetkinä pidettyä positiivisen elämän asenteen kuten eräs kovan onnen kaverini, joka kehui nousevansa vaimonsa ansiosta jaloilleen mitä vaikemmistakin tilanteista, koska vaimo haukkuu hänet aina pystyyn