Urpilainen tekee matkan yksityishenkilönä ja kansa maksaa. Joskin ainahan kansanedustajien hulppeat, veronmaksajien rahoittamat, edut on tiedetty. Ja pieni on se reikä, jonka kansanedustajat yksityisillä liike- ja (sala)seuramatkoillaan veronmaksajien leipään järsivät. Verrattuna esim. siihen loveen, jonka esim. Kreikan pankkiirien kultahampaat duunarin känttyyn jauhavat. Mutta aina niin optimistinen ja epäitsekäs Suomen kansa ei valita, vaan pistää leipään puolet petäjäistä, jos olueen ei rukihinen muuten riitä.

Ei ihme, että Hannu Hanheksi pääsemiseksi on tungosta joka neljäs vuosi. Yli kaksituhatta hakijaa, joista vain 200 valitaan. He saavatkin sitten edut, joista on syytäkin olla kateellinen: Ei ole pakko tehdä mitään ja leveä leipä on ainakin neljäksi vuodeksi turvattu. Kansanedustajista kymmenen on aina otsikoissa, lopuista 190:stä ei kuule koskaan mtään. Ei heitä näe vilauttamassa sivutissiä tai edes naamaansa eduskuntasalissa. Tyhjille tuoleille on varmaan innostavaa puhua, niille joka viitsivät yksinpuhelua harrastaa. Sentään arvoisan puhemiehen tehtäviin ilmeisesti kuuluu olla paikalla, vaikka kuinka haukotuttaisi.