Luottamukseni poliisiin on romahtanut vaimoni oleskelulupa-asioiden tiimoilta. En tiedä liittyykö toisten elämän hankaloittaminen, vain sillä perusteella, että on kotoisin Euroopan ulkopuolelta, persujen vaalivoittoon, vai muuhun ”mutuun”,  mutta ei tunnu oikeudenmukaiselta, että varsinkin euro alueelta tulleet saavat elää täällä kuin pellossa veronmaksajien piikkiin, eikä tarvitse ravata hattu kourassa virastoissa yhtenään kuten minun vaimoni kanssa.

Muuten, mitähän mieltä nykyään oltaisiin Helsingin Sanomien entisaikojen pilapiirtäjän, Kari Suomalaisen,  kannanotosta turvapaikan hakijoihin?  Varmaan rasistisena. Olen hieman samaa mieltä, vaikka pilapiirros huvittava onkin. Ei turvapaikanhakijat kaikki ole ihonväriltään mustia.

En ole maahanmuuttajavastainen

Vaimonikin on maahanmuuttaja. Mutta kritisoin viranomaisia siitä, että kunnollisten maahanmuuttajien oleskelua vaikeutetaan, mielestäni ilman  asianmukaisia perusteita, samalla, kun ”kaikenkarvaiset villit viidakosta” toivotetaan tervetulleiksi Suomeen täysihoitoon, varsinkin, jos tulevat Euroopasta.

Vaimoni oleskelun hankaloittaminen työntää minuakin poispäin Suomesta, mikä ei varmaan tässä massa ketään heilauta, paitsi äitiäni ja lapsiani. Muuten minulla ei ole taida olla sijaa majatalossa tässä maassa. On vain tämä tilapäinen kerrostaloluukku, jossa jälkipolveni voivat vierailla, ovat niin tehneetkin ja toivon mukaan vastakin, mutta ei se tunnu samalta kuin oma koti.

Palatakseni ärsyttäviin maahanmuuttajiin, tämä kerrostalohuoneisto, jossa asumme, oli alussa tosi hiljainen, jopa niin, että oikein ihmetytti. Kerrostaloissa tuppaa aina kuulumaan jotain melua, mutta huoneistomme oli lähes yhtä hiljainen kuin edesmennyt omakotitaloni.

Joskus musiikkia hiljaakin kuunnellessa tai elokuvia katsellessa pelkäsin itse aiheuttavani häiriötä muille. Mutta, siitä alkaen, kun alapuolellemme muutti  kolme ulkomaalaista, hiljaisuus oli mennyttä. Tiedä heidän suuntautumistaan, mutta kolme isoa miestä siellä yhdessä asuu pitäen sellaista menoa, että tiedä mitä siellä harrastetaan,  joskus aamuyöhön asti.

Sietämätöntä meteliä aamusta iltaan

Tänä aamuna he aloittivat möykkeensä aikaisin ja niin kovalla äänellä, että heräsin siihen! Harmitti, kun olisin halunnut nukkua pitkään. Ensin kovaäänistä puhetta ja huutoa ja ryskettä. Sitten musiikki pauhaamaan täysillä, kuten lähes jokainen päivä. Ja aina samaa jumputusta.

Varsinkin töiden jälkeen ovat hermot koetuksella. Saisivat painua takaisin viidakkoon, josta kaiketi ovat tulleetkin. Nimistä ja puhekielestä päätellen otukset ovat ilmeisesti eksyneet tänne jostain entisen itäblokin perämetsistä.

Todennäköisesti rummut ovat kertoneet heille Suomen anteliaasta maineesta sivistyksen ulkopuolellekin. Suomihan on nykyään kunnostautunut koko maailman sosiaalitoimistona. Ainoa mikä siinä keljuttaa on se, että työmuurahaiset maksaa, johon lahkoon itsekin epäonnekseni kuulun. Yritykset ja rikkaat ovat paenneet maasta. Jopa valtion omat yritykset.

Kerran pihalla eräs samassa rapussa asuva henkilö kysyi minulta kuin ohimennen, aiheuttavatko alakerran asukkaat häiriötä ja vastasin, että kyllä aiheuttavat. Sitten hän alkoi paatostaa, kuinka sietämätöntä meteliä he pitävätkään ja kuinka jonkun pitäisi tehdä valitus.

Nappulat kaakkoon. Jospa sanoma menee perille

Olen samaa mieltä, mutta en kuitenkaan halua saada puukkoa selkääni pimeässä. Saisi asuntovastaavat passittaa aboriginaalit hyppimään pöydällä jonnekin alkoholistikortteleihin samanmielisten suomalaisten seuraan. Kritisoisin alapuolellani asuvia metsäläisiä enemmänkin, ellei kantasuomalaisten joukossa olisi paljon samanlaisia juntteja.

Positiivista jutussa on se, että eipä minunkaan tarvitse pihtailla äänen kanssa, katsellessani vaikkapa elokuvia. Bassojeni jytinä todennäköisesti kuuluu lähinnä vain alapuolelle, jossa villit asuvat. Huoneistomme on päädyssä ja ainoan seinänapurimme  ja vahvistimen välissä on yksi huone, joka vaimentaa ääntä tehokkaasti. Eikun nappulat kaakkoon…