Olen Samuin lentokentällä. Tulin tänne vähän liian aikaisin, mutta ei ollut muutakaan tekemistä. Olisin voinut jäädä hotellin uima-altaallekin odottelemaan paluulentoa Bangkokiin, mutta lähdin kävelemään hyvissä ajoin lentokentälle, joka sijaitsee noin puolen tunnin jalkapatikan päässä hotelliltani.

Kyselemällä löysin täältä postitoimistonkin. Ajattelin lähettää seinänorsuni postissa Suomeen, mutta se olisi maksanut saman kuin koko vaate! Hotellin vieressä olevan internetkahvilan pitäjän mukaan sain norsuni tosi halvalla. Kahvilanpitäjästä sain uuden naamakirjakaverin.

En viitsi postimaksua maksaa yhtä paljon kuin mitä koko raanu maksoi. Raahataan sitten mukana.  »»»»

Viimeinen päivä Samuilla. En jaksaisi pitempään ollakaan. Tai toiseksi viimeinen päivä, sillä vasta huomenna kirjaudun ulos hotellista puolenpäivän aikoihin. Sitten palloilen jossain muutaman tunnin ja kävelen lentokentälle. Hotellistani ei ole pitkä matka kentälle. Kone lähtee illalla 18.20 ja on perillä Bangkokissa 19.25. Pomin pitäisi tulla hakemaan minut sieltä.

Tänä aamuna nousen taas n. klo 7.30. Käynnistän tietokoneeni ja naputtelen pari tuntia. Soitan Pomille ja juttelen hänen kanssaan. Käyn suihkussa ja menen juomaan aamukahvini.

En oikein tiedä mitä tekisin. Palloilen huoneessani kunnes alan tuntea hienoista nälkää. Hyppään skootterini selkään ja ajelen katukeittiölle, jossa olen käynyt aiemminkin.

Minulla on ollut skootteri käytössä koko saaressa oloni ajan. Vuokra on vain noin 3 euroa vuorokausi ja tankillinen bensaa maksaa saman verran. Sillä ajaa kauan. Helposti koko saaren ympäri.

Jos tarvitsen lisää bensaa, niin sitä voi ostaa melkein kojusta kuin kojusta. Bensaa myydään kolmen vartin tai litran pulloissa. Hinta tuntuu olevan sama pullon koosta riippumatta, yleensä 40 bahtia. Joissakin harvoissa paikoissa 35 tai jopa 30 bahtia.  »»»»

On torstai. Herään klo 7.30. Itikat ovat purreet otsani täyteen pieniä punaisia täpliä ja on niitä muuallakin vartalollani. Kylppärin katon rajassa olevat pikku ikkunat ovat raollaan, ehkä itikat tulevat sieltä. Yritän sulkea, mutta saan vain toisen kiinni. Toivottavasti eivät ole malariahyttysiä.

Käyn resepsuunin tytöltä kysymässä ötökkämyrkkyä illaksi. Hän etsii joka paikasta, mutta ei löydä. ”Täytyy sitten kärsiä”, sanon hänelle. Huoneen hintaan ei kuulu aamiaista. Onneksi heti resepsuunin vieressä on internetkahvila, josta saan ostettua aamukahvini.  »»»»

Kävelen verkkaisesti pitkin Chaweng biitsin rantaa, kohti sen toista päätä. Hiekka on  hienoa  ja tuntuu mukavalle varpaissa. Normaalit fiilikset.. yksinäisin lomani ikinä. Melankoliaani lisää jostain ravintolasta kantautuva englanninkielinen laulu, jonka sanat kertovat yksinäisyydestä.

Mondon matkaopaskirjan mukaan: ”Chawengin ranta täytyy nähdä, mutta siellä täytyy tulla myös nähdyksi”.

Olen jo monta kertaa huomannut, ettei kirjan juttuja pidä ottaa tosissaan. Chawengin biitsillä ei ole mitään erikoista näkemistä. Sen paremmin kuin itsessänikään tulla nähdyksi.

Ranta on kohtalaisen hyvä, hiekka valkoista ja hienoa, mutta ihmiset ovat ihan tavallisia. Enimmäkseen nuorehkoja, mutta myös keski-ikäisiä ja varttuneempiakin palloilee siellä täällä. Mikään ihmeellinen ”erikoisten ihmisten näyttelytarha” tämä ei ole, kuten Mondon kirja antaa ymmärtää. Mikä tahansa biitsi voisi olla samanlainen.  »»»»