torstaina 20.12.2018 22:50

11-vuotiaalle amerikkalaistytölle annettiin vain kuukausia elinaikaa – aivokasvain katosikin yhtäkkiä itsestään. Iltalehti 19.12.2018

Ikionnelliset vanhemmat kokivat varsinaisen joulun ihmeen, kun heidän lapsensa aivokasvain olikin kadonnut.
Yhdysvaltain Austinissa asuva 11-vuotias Roxli Doss sai diagnoosin harvinaisesta, leikkauskelvottomasta aivokasvaimesta kesällä…

keskiviikkona 05.05.2010

Palvelin pimeänä

Palvelin oli pimeänä pari päivää, kun ei ollut aikaa rassata töitteni takia, mutta nyt taas toimii. Harrastelija palvelimeni "iparon" on pyörinyt jo vähintäänkin 5 vuotta ja vain muutaman kerran pimentynyt pitemmäksi aikaa jonkun hardwaren pettäessä tai tarkoituksella isomman järjestelmäpäivityksen takia. Nyt syystä tai toisesta levisi AsRockin emolevy. Ensin epäilin virtalähdettä, mutta tietokone ei suostunut käynnistymään toisellakaan virtalähteellä. Kyseisessä emolevyssä oli jotain hämärää alunperinkin, koska sen USB portit eivät toimineet. Toisaalta serverissäni niitä ei tarvittu.

Olen kierrättänyt palvelimeeni itseltäni tai pojiltani uusien tietokonehankintojen jäljiltä jääneitä  komponentteja. Yleensä laitepäivityksistä serverini on joka kerta pikkuisen parantunut. Tälläkin kertaa palvelimen teho hivenen kasvoi heittäessäni kotelon sisään, valmiiksi hieman nopeammalla prosessorilla varustetun, ylijäämäemolevyn.
   
Ubuntun LTS server (ilman graafista käyttöliittymää) yhdessä XFS tiedostojärjestelmän kanssa on osoittautunut luotettavaksi ja yllättävän suvaitsevaiseksi uusille hardwareille. Mikäli muistan oikein, niin edellisenkin emolevypäivityksen, josta on melko kauan aikaa, järjestelmä hyväksyi mukisematta. Tällä kertaa se ei kuitenkaan tunnistanut emolevyyn integroitua verkkokorttia, vaikka muilta osin toimi. Ajattelin ensin, että ongelma johtui  ajurista, mutta onneksi googletus tarjosi lisää tietoa.

"Modprobe" raportoi "no such device eth0" ja "Ipconfig -a" kertoi etc1:stä, mutta ei maininnut mitään etc0:sta.  Eräällä palstalla neuvottiin deletoimaan "/etc/udev/rules.d/z25_persistent-net.rules" tiedosto ja uudelleen käynnistämään kone, jolloin järjestelmän pitäisi asentaa rules – tiedosto uudelleen oikealla verkkokortin yksilöivällä MAC arvolla ja netin pitäisi sen jälkeen toimia. Minulla sieltä ei löytynyt "z25" alkuista tiedostoa, mutta löytyi vastaavanlainen, alkaen numerolla 70. Poistin tiedoston, varmuuskopioituani  sen ensin ja sitten reboottasin. Tapahtui todellakin niin kuin väitettiin, järjestelmä loi tilalle uuden tiedoston ja netti toimi saman tien kuin unelma.   

Nörtteily 
Kommentit

tiistaina 27.04.2010

Mielivaltaista sakotusta

Ambulanssille parkkisakko. Tähän se menee. Koska yksityiset pysäköinninvalvontafirmat elävät muiden virheistä, niin luonnollisesti virheitä hakemalla haetaan vaikka mistä. Liikeideana toisten virheisiin perustuva yksityisen yritystoiminnan kannattavuus on todella absurdia ja ihmetyttää miten lupa kyseisenlaisen toiminnan harjoittamiseen heltisi.

Toisaalta sopinee mainiosti suomalaisuuteen, johon olennaisena osana kuuluu toisten virheillä hekumointi. Sääli on sairautta ja anteeksi ei anneta.  »»»»

Yleinen  Poliisiasia 
Kommentit

keskiviikkona 21.04.2010

Rahaa riittää

Välillä positiivistakin kannanottoa..
Teollisuudella pyyhkii hyvin ja Valtiolla rahaa riittää. Kysymys on vain siitä kenelle. Hyvänä todisteena hiljattainen ahtaajien lakko. Kun 3000 ahtaajaa vaati pientä palkankorotusta ja parannusta irtisanomisuojaansa, ei pokerinaamainen työnantajaosapuoli moisesta nappipelistä häkeltynyt. Sillä oli varaa nokittaa kunnolla ja lyödä pöytään kaikkien ahtaajien yhteenlasketun vuosipalkan verran per päivä! Ehkäpä sen tavoitteena oli jo ennallta ounastelemansa psykologinen voitto ja katsoi siksi lakon kannattavaksi sijoitukseksi tulevaisuuteen. Niin kävikin, työläisten  solidaarisuudesta ei tietoakaan, vaan proletaarit muissa ammattiryhmissä tuomitsivat "ahneet ja hyväpalkkaiset" ahtaajat ja teollisuus korjasi potin. Kieltämättä ihailtavasti junailtu peli pohatoilta.

 »»»»

Politiikka  Raha 
Kommentit

maanantaina 05.04.2010

Vielä kerran avioerosta

Siellä sanotaan: ”joka luulee seisovansa katsokoon, ettei lankea”. Luulin seisovani minäkin ja yritin aktiiviuskovaiskautenani saada muutamia eron partaalla olevia tuttaviani ja ystäviäni olemaan eroamatta. Saatoin joskus käyttää kovilta tuntuvia Raamatun lauseitakin koettaessani saada heitä pysymään yhdessä.

Jos en nyt heitä suoranaisesti tuominnutkaan, niin ainakin usein ihmettelin, miksi kaikki eroavat, uskovaisetkin. Toisille me saarnaamme kuinka rakkaus ”kaikki se kärsii ja kaikki se kestää”, vaikka se ei kestä kaikkien meidän omassa elämässämmekään. Kuten minun ja niin avioeron demoni pääsi yllättämään.  »»»»

Ihmissuhteet  Avioero 
Kommentit(3)

lauantaina 03.04.2010

Toista toisen eteen

Ollessani lapsi isälläni oli tapana kehoittaa minua "heittämään toista toisen eteen", jolloin pitkäkin matka joutuu kuin itsestään. Tarkoitti kävelyä.

En yleensä esim. käytä hissiä, vaikka talosta sellainen löytyisikin vaan mieluummin kävelen pitkin portaita. Hyvää hyötyliikuntaa. Erityisesti pidän käsikädessä kävelystä. Edellisen vaimoni kanssa harrastimme sitä melko usein. Viimeisen kerran vielä eroamisensa jälkeenkin, kun sitä häneltä pyysin.

Kuvaannollisesti elämänhallintani on ollut viimeaikoina kuin toista toisen eteen lompsimista, määränpäätä paljon pitemmälle näkemättä kuin miltä seuraavan askeleen jälkeen näyttää. Helppoa, jos polku ei haaraudu, eikä tarvitse miettiä vaihtoehtoja. Toistaiseksi niitä ei ole tarvinnut paljon miettiä, kuin metsään eksyneenä. Mutta Kauniisiin Satamiin Paavalinkin purtelo lopulta viskautui. Jos en tässä maailmassa rantaudu, niin toivon mukaan ainakin tulevassa. Taivastoivo minulla on säilynyt. Sehän on lahja, eikä minulta vaadita muuta kuin ottaa se vastaan, vai miten se menee? Otin sen vastaan jo vuosikymmenet sitten. Kuolemaa pelkään ja toivon pääseväni tempaukseen, ettei tarvitsisi kuolla.

Neil Armstrong, astuttuaan kuun kamaralle, lausui kuuluisat sanansa "tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle". Ehkä se kuitenkin oli aikamoinen harppaus Armstrongille itselleenkin. Minullakin on ollut muutamia tavallista pitempiä askeleita elämässäni, ikäänkuin elämäni vedenjakajia. Yksi oli se kun tulin uskoon. Suuresti se muutti ja vaikutti elämääni, vaikka prosessi oli vaikea ja siitä alkanut vuosia kestänyt intohimoinen uskonelämän jaksoni oli usein pikemminkin ahdistavaa uskonnollista suorittamista kuin vapautunutta ja iloista armosta elämistä, jollaisena uskoa tavallisesti mainostetaan. Itseasiassa en oikein tiedä vieläkään millaista uskonelämä voisi parhaimmillaan olla. Nykyään elän säästöliekillä sen suhteen.

Seuraava suuri askel oli oikeastaan suoraa jatkumoa edelliselle, kun samalla minuun syttyi rakkaussuhde Israeliin. Se johdatti minut Luvattuun Maahan, ensiksi Shalom lehden lukijamatkalle 2 viikoksi ja saman vuoden syksyllä vuodeksi palvelemaan juutalaisia Kibbutsille nimeltä Kiryat Anavim. Otin samalla reissulla myös ns. uskovien kasteen Jordanissa. Elin siihen aikaan parasta nuoruuttani, niin että saatoin usein puhua ajasta ennen ja jälkeen Israelin. Kibbutsilla tapasin myös mukavan tytön, josta myöhemmin tuli vaimoni, mikä olikin seuraava suurempi askel elämässäni.
Sitä seurasivat mm. neljän lapsen syntymiset ja omakotitalon rakentaminen.

Meillä oli usein hääpäivänä tapana käydä kaksistaan elokuvissa ja syömässä. Joinakin vuosina jäi väliin. Hopeahääpäivää vietimme viime vuonna, mutta en muista miten sitä vietimme. Nyt ovat emo ja puolet lapsista lentäneet pesästä ja koko pesäkin hajonnut. Kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti. Viimeisen kerran käydessäni siellä oli isot remontit menossa.

Pari päivää sitten eli 1.4.2010 menin toisen kerran naimisiin. Aprillipäivänä siis, mutta se ei ollut pilaa, eikä vitsi. Ihan hyvä päivä naimisiinmenolle. Tuolloin palattuani töistä, puolen päivän tienoilla, oli kirje postiluukun alla. Se oli esteettömyystodistus, joka kertoi ettei kummallakaan ole laillista estettä mennä uudelleen naimisiin. Soitin maistraattiin, että kävisikö saman tien. Ei käynyt, vasta ensiviikolle oli aikoja. Sitten soitin oikeustalolle. Sieltä löytyi vihkijä, kunhan virka-aikana tullaan paikalle.

Jännitti hiukan ja taisi morsiantakin, vaikka toimitus tapahtui toiveeni mukaisesti niin yksinkertaisin detaljein kuin mahdollista. Olen jo yhdet isot juhlat pitänyt, toiset saa olla minimaaliset. Se sopi morsiamellekin. Menimme erääseen tyhjään oikeussaliin ja todistajat tulivat paikalle talon puolesta. Vihkitodistuksen saimme saman tien. Talo tarjosi, mikä tuntui hyvälle. Oli vähän hassua mennä naimisiin leivättömän pöydän ääressä, mutta käsittääkseni sama instanssi tuomitsi minut avioeroonkin. Tuomitkoon nyt minut takaisin avioliittoon, heh. Toimituksen jälkeen menimme thairavintolaan  syömään.

Uusi lehti kääntyi elämässäni, mutta en unohda yli 25. vuoden edellistä lukemistoa. Luultavasti tirauttelen kyyneleitä vielä monta monituista kertaa muistojen tulviessa mieleen. Seuraava toista toisen eteen -askel on pääsiäisen jälkeen mennä paikallispoliisin puheille anomaan oleskelulupaa vaimolleni.

Yleinen  Ihmissuhteet  Historia 
Kommentit