Sauna on parasta Suomessa. "Kun soivat kiukaan mustat urut, unhoittuvat arjen surut". Poikani pitää saunomisesta ja kirjoittaa usein "eeppisistä löylyistä" blogissaan . Minun sauna-aatteekseni sopinee "jälkilöylyt", kun muutenkin kuljen jälkijunassa..

"Jälkilöylyt" lienee lähtöisin siitä, kun ennen vanhaan piika meni isäntäväen jälkeen saunaan, ei hänelle enää kipakoita löylyjä kertalämmitteisestä kiukaasta riittänyt pintakivien viilennyttyä, mutta kuumista pohjakivistä hän sai vielä heruteltua pehmeitä jälkilöylyjä. Nykyään "jälkilöylyillä" ilmaistaan usein asioiden puintia jälkikäteen. Mistäköhän "jälkipuinti" on lähtöisin…

Pitkästä aikaa tuli kuitenkin käytyä saunassa. Viimeksi kävin viimevuoden syksyllä, kun vaimoni ystäväpariskunta pyysi meitä rantasaunaan. Tällä kertaa kävin Pieksämäen varikon tiloissa odotellessani paluujunaa. Kävin useita kertoja löylyissä ja välillä vilvoittelin suihkussa.
 
Alussa mainittu värssy sopii paremmin perinteisiin nokisiin savusaunoihin kuin urbaaneihin jatkuvalämmitteisiin grilleihin. Varikon saunan kiuas on suurikokoinen grilli, mutta kohtuullisen hyvät löylyt irtosi kuitenkin. Teki sielulle hyvää. Tosin arjen surut ei unhoittuneet, koska olin yksin omine ajatuksineni ja silloin ajatuskoneistoani on mahdotonta pysäyttää. Se raksuttaa taukoamatta mennyttä aikaa kuin mummon vanha kaappikello. Ja välillä utuista tulevaisuuttakin. 

Uuden vuoden vaihtumisen perinteisiin kuuluu monilla tinojen valu. Ollessani lapsi, syntymäkodissani ei raketteja ammuttu, koska isäni ei pitänyt siitä, mutta tinoja valettiin lähes poikkeuksetta aina uuden vuoden aattoisin. Muistan kuinka alkuaikoina tinakengät olivat paksuja ja kirkkaita ja melko puhdasta tinaa. Vuosi vuodelta ne ohenivat ja muuttuivat harmaammiksi sisältäen enemmän lyijyä. Valettaessa ne murenivat helposti tummaksi röpelöksi. Sittemmin omassa kodissani valoimme ehkä vain kerran tai pari, en muista. Rakettejakaan en montaa kertaa ostanut, mutta toisten paukutteluja seurasimme tiiviisti. Haikeita muistoja. Enää ei ole kotia, ei takkaa, eikä muutakaan tulisijaa, niin, että tinan valamista voisi edes harkita.
 »»»»