Suomalaisille joulu on ehkä vuoden tärkein juhla. Vaikka sen kristillinen puoli hämärtyy hämärtymistään, ihmiset silti toivovat kokevansa erityisesti jouluna sisäistä ja ulkoista rauhaa. Turku julistaa joulurauhan, kuten on tehnyt satoja vuosia.

Tämä on toinen jouluni vierailla mailla kaukana. Ensimmäinen ulkomaan jouluni toteutui v. 1982, Kiryat Anavimin kibbutzissa, Israelissa. Silloin koristelimme ”moodoniin”, suomalaisten kokontumis- ja ajanviettotilaan, sypressi-kuusen luomaan joulun tunnelmaa. Muutakin jouluista ohjelmaa oli. Se oli hienoa aikaa elämässäni, jota en kadu, vaikka rahallisesti olenkin saanut maksaa Israelissa viettämästäni vuodesta kalliisti. Maksan siitä edelleen mm. hieman pienemmän eläkkeen muodossa. Puhumattakaan muista perhosvaikutuksista, joita Israel minulle antoi. ”Joka Israelia siunaa, sitä Jumala siunaa”.

Joskus karvas kalkki nostaa päätään, jopa itsesääli, josta nuorena kärsin enemmmänkin. Se ei hyödytä ketään, paitsi pilkkakirveitä. Ja ajattelen, olen mokannut, siunaukset ei koske minua. Tai ne on peruutettu. Tai, voihan olla, etten ymmärrä Jumalan siunauksia. Jos ne olisi jotain maallista onnea, menestystä ja vaikutusvaltaa, niin monet näyttävät saavan sitä ilman, että siunaisivat Israelia yhtään, usein pikemminkin päinvastoin. No, ehkä hiukseni vielä jonakin päivänä kasvavat takaisin, kuten Simsonilla. Voi olla toiveajattelua tässä iässä, mutta ainakaan ei vielä pälvikaljua näy. Hiusten kasvaminen palautti Simsonin voimat, mutta hän oli jo saanut elämästä kyllikseen. Vähän sama fiilis rahikaisella. En sillä tarkoita mitään harakiriä kuitenkaan.

 »»»»