Valokuvien järjestely on asia, jota ei kuunaan saa loppuun tehdyksi. Jonkin verran vanhan ajan paperikuvia olen ”järjestänyt” albumeihin, joissa ne ovat enemmän tai vähemmän sekaisin, eikä niistä tiedä milloin ne on otettu.
Sadoittain paperikuvia on jäänyt laatikon pohjalle, sekaisin tai niputettuina, enkä todennäköisesti niitä järjestäkään kuunaan.
Enkä digitoitua, jollainen suunnitelma minulla joskus niille oli, siihen aikaan kun kaikki oli vielä olevinaan hyvin. Kuvat ovat täynnä historian havinaa, joka tekee minut surulliseksi. En niitä poiskaan ole voinut heittää, vaikka joskus taisin uhata hävittää ne kaikki. Ehkä lapset niitä kuitenkin vanhempina joskus katselevat ja muistelevat kotitalonsa elämää. »»»»
KOMMENTIT
Cogito, ergo sum - Rollemaa: Pena in memorian
Cogito, ergo sum - Rollemaa: Unelmia virtuaalisessa tosielämässä
Anonyymi: Tyttöystävälleni myönnettiin viisumi!