Aika hurahtanut käsittämättömällä vauhdilla ja huomenna on taas aika lentää takaisin kotiräystään alle kuin pääskynen konsanaan. Toisinaan, kun, tuntuu siltä, että minulla ole pysyvää paikkaa missään, tulee mieleen virsi: »»»»
Pakkaamisen viimeistely jäi lähtöpäivään. Tai yöhön. Ei paljon tullut nukuttua. Lastasimme aamulla tavarat autoon, jonka ajoimme veljeni luo. Sieltä veljeni ajoi omalla autollaan meidät rautatieasemalle. Tuli vähän tippa linssiin, kun hyvästelimme.
Juna tuli tällä kertaa jokseenkin ajallaan. Oli vähän kylmää, »»»»
Psalmi
71:3 Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.
KOMMENTIT
Cogito, ergo sum - Rollemaa: Pena in memorian
Cogito, ergo sum - Rollemaa: Unelmia virtuaalisessa tosielämässä
Anonyymi: Tyttöystävälleni myönnettiin viisumi!