Ymmärrän erittäin hyvin kuinka juuri jouluna monilla on vuoden yksinäisimmät fiilikset. Leskillä, vanhuksilla ja kaikilla niillä, joilla ei ole kaveria, puolisoa, tyttö- tai poikaystävää, lemmikkirottaa, perhettä, jonka luokse kutsuttaisiin joulua viettämään.

Joulu on erityisesti perhejuhla, jolloin perheet vetäytyvät omiin oloihinsa jännittyneinä odottamaan lahjakääröjen jakoa. Varsinkin lapset. Yksinäinen kulkija näkee valot verhotuissa ikkunoissa, mutta kukaan ei näe yksinäistä kulkijaa. Veikko Hursti korkeintaan, tai hänen poikansa Heikki nykyään.

Vaikka jouluni on mikä on, niin en tunne itseäni yksinäiseksi, onhan minulla vaimo tuossa naputtelemassa omaa tietokonettaan. Ja minä naputtelen omaani. Jotenkin vetää mielen haikeaksi vain. Minulle on tapahtunut liian paljon lyhyessä ajassa. Liian rajuja muutoksia, niin, että vanha laiva ryskää käännöksissä. Myös läheisteni elämän kohtalot koskettavat.

Oodi äidilleni

Ne koskettavat myös äitiäni. Äiti jäi tällä kertaa palvelutalolle jouluaan viettämään. Yleensä hän on viime vuosina ollut veljeni tai veljentyttären luona, mutta tänä vuonna hän ei halunnut, vaikka hän tuntee palvelutalossa itsensä yksinäiseksi ikävöiden joka päivä isääni, joka kuoli syöpään 10 vuotta sitten.

Suree myös minun ja läheisteni kohtaloa. Hän on rukoillut puolestamme paljon, mutta ajattelee, ettei hänen rukouksiaan kuulla, tai Jumala ei välitä, Hänellä on kiire tai jotain, sillä asiat ei näytä korjaantuvan, vaikka kuinka rukoilisi. En osaa siihen sanoa oikein mitään. Paljoista siunaamisista ja rukoilemisesta huolimatta äitini on sairastellut koko ikänsä ja minullekin ja läheisilleni on käynyt niin kuin kävi.

Pistää se miettimään. Entisen taloni vieraskirjakin on rukouksia ja siunausten toivotuksia täynnä. Kuinka paljon niillä kaikilla on merkitystä, jos kuitenkin loppupeleissä kaikki näyttääkin olevan itsestä ja omasta vaelluksesta kiinni?

Jos vaellat hyvin, siunaukset toimivat ja sinulle käy hyvin, mutta jos vaellat huonosti, sinulle käy huonosti, eikä siunausten toivottelut auta. Vaikka tyhmä kävelee heikoille jäille, ei tapahdu ihmepelastumista, sinne vain molskahtaa. Mihin se ansiottomuus ja armo näyttää yhtäkkiä katoavan, jos kuitenkin oma vaellus ratkaisee kohtalon?

Äitini on varmaan ainoa naispuolinen, joka on minuakin kuunaan oikeasti rakastanut, olinpa sen arvoinen tai en, niin myötä kuin vastoin käymisissä, hyvä tai pahana, ”sellaisnaan”. Ja edelleen rakastaa.

Muutama päivä sitten käydessämme äitiäni katsomassa hän luovutti minulle sydämensä: kultaisen kaulaketjun, jossa on kultainen sydänriipus. Ripustin sen kaulaani ja olen pitänyt sitä siitä lähtien. Kaunis, mutta ehkä vähän naisellinen. Vaimoni vitsailikin, että olen kuin ladyboy. 

Samaan ketjuun yhdessä sydämen kanssa kiinnitin hopeisen Daavidin tähteni, jonka ostin Israelista v. 1982. Pidin sitä ennen aina kaulassani, mutta nyt se on ollut muutamia vuosia pois. Muistaakseni siitä syystä, että ketju meni pilalle. Ainakin se löytyi helylootastani ilman ketjua.

Joulusauna, autuas aina

Kuuden aikoihin kävin ”joulusaunassa”. Yksin piti käydä. Vaikka kyseessä oli taloyhtiön yleinen miestenvuoro, ei siellä ollut ketään muita. Sillä aikaa vaimoni kokkaili joulukanankoiven nuudeleilla höystettynä.

Tultuani saunasta valmistin riisinkeittimellä riisipuuroa. Puuroriisiä ei kylläkään löytynyt kaapista, mutta löytyi japanilaista. Kaksi desiä riisiä keittimeen ja vettä keittimen ohjeen mukaan ja kone käyntiin. Varttitunnin päästä riisi oli kypsää. Sen jälkeen lisäsin keittimeen riisin joukkoon puoli litraa maitoa ja manteleita. Tosin kokonaisia ei kaapista löytynyt, mutta löytyi mantelilastuja. Ripaus suolaa ja kone hautomiselle.

Reilun puolen tunnin päästä puuro oli valmista. Onnistui hienosti ja paljon helpommin kuin perinteisillä menetelmillä. Lisäksi keitin pitää puuron kuumana myöhemminkin syötäväksi. Riisinkeitin, muuten, on oiva lahjaidea ensi jouluksi jollekin. Riisinkeitin käsittääkseni ollut jokseenkin tuntematon  Suomessa, mutta viime aikoina niitäkin on alkanut ilmestyä tavarataloihin.

Muuta ei oikeastaan jouluaattooni kuulunutkaan. Joulukortteja en saanut postin välityksellä tänä jouluna yhtään. Itse lähetin kymmenen ja yhden joulupaketin. Kädestä käteen sain pari korttia. Vaikeinakin aikoina aina vähintään Osuuspankki on muistanut joulukortilla. Ja Toimi Kankaanniemi. Toimi kuitenkin putosi eduskunnasta ja vaihtoi puoluettakin, joten kortteja ei luultavasti häneltä enää tule.

Hyvää Joulua lukijoilleni! Tavataan taas seuraavassa blogauksessani.