Eilen illalla lämmitin ensikertaa saunan uuden kaivon valmistumisen jälkeen. Saunan puilla lämpiävässä padassa on kuparikierukka, joka kuumentaa sen läpi virtaavan suihkuveden. Olen joskus kirjoittanut innovaatiosta blogissani. Suihkuun kun on tottunut, niin ei huvita enää vatien ja saavien kanssa kylpyvesiä läträtä.

Nautiskelin löylyistä ainakin tunnin. Kun saunan jälkeen menin sänkyyn tuli tosi paha olo. Niskaa, päälakea ja selkää alkoi jäytää ja huohotutti, vaikka vain makasin. Jäytäminen ei ollut kovaa, mutta sietämätöntä. Otin pitkästä aikaa kortisonia ja Panadolia, jotka helpottivat  niin, että nukuin yön tavallista paremmin.

Aamulla herättyäni luin tapani mukaan uutisia ja laiton aamukahvit tippumaan. Niskan ja selän jäytäminen alkoi taas. Päälaki oli rauhallinen tällä kertaa. Heitin helttaan yhden kortisonin ja 1mg Panadolia ja jäytäminen loppui. Kyyneleitäkin alkoi tursuta silmistä oikein kunnolla. Itketti ties mistä syystä. Vaimoni tuli silittämään päätäni ja lohduttamaan. Ilmeisesti heikotus vaikuttaa tunne-elämäänikin ja tekee minut toisinaan tavallista sensitiivisemmäksi.

Ehdin jo iloita kabatsitakselista ettei jäydä enää ollenkaan. Joko olen tullut resistiiviseksi solumyrkyillekin? Terveyskirjaston mukaan ”hoitovaste” jollekin sytostaattiyhdistelmälle voi loppua, jonka jälkeen uudella yhdistelmällä voidaan vielä saada toivottuja vaikutuksia syöpäpesäkkeisiin.

Minulle ei kyllä ole tiettävästi annettu mitään sytostaattiyhdistelmiä, vain yhtä kerrallaan. Edes Terveyskirjaston tehokkaaksi kehumaa kemosädehoitoakaan en ole saanut. Olen vain kerran saanut palliatiivista sädehoitoa. Ilmeisesti julkisessa sairaalassa ei ole riittävästi tietotaitoa soveltaa terveyskirjaston tekniikoita.

Ja kun lääkärini vaihtuvat koko ajan. En ole pysynyt laskuissa mukana, mutta tosi paljon heitä on ollut. Nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia. Minulle on tullut se käsitys, ettei minulle mikään hoitotiimi suunnittele mitään, vaan vaihtuva lääkäri itsekukin säveltää hoitojani itsenäisesti. Onneksi ottavat huomioon myös toiveitani, mitä haluan minulle tehtävän, ainakin osittain, mikäli lääkäri ei muuten välttämättä säveltäisi minulle muuta kuin hautajaismusiikkia.

Nyt on kabatsitakselin jälkeinen aika ottanut kyllä aika tiukille. Lähes jatkuvasti voimat pois. Pieni kävelykin laittanut puuskuttamaan ja on täytynyt istua vähän aikaa. Olen tehnyt kuitenkin ulkonakin monenlaisia hommia, jotka täytyisi tehdä ennen talvea.

Tänään iltapäivällä tein hommia neljä tuntia ulkona. Puuskutin kovasti, mutta ei jäytänyt. Kun tulin sisälle ja kävin suihkussa, niin sen jälkeen alkoi taas jäytää niskaa ja selkää. Ei kovasti, mutta lievääkään jäytämistä ei jaksa. Otin kortisonin + puolikkaan Panadolia + puolikkaan Buranaa. Hetken kuluttua jäytäminen loppui.

Terveyskirjaston mukaan on harvinaisempaa, että sytostaattikuuri vaikuttaa punasoluihin, pikemminkin valkosoluihin. Minulla ilmeisesti punasoluihin. Viimeksi kun aloitimme kapatrsitrakselihoidon, niin hemoglobiiniarvoni oli valmiiksi matala 101. Se on saattanut edellisen hoidon jälkeen pudota vielä matalammaksi, niin että tarvitsisin punasolutankkausta. En hoksannut viimeksi kysyä, voisinko saada pari pussia verta. Ehkä he olisivat antaneet.

Epäilen, että heikotus johtuu hapenpuutteesta. Se selvinnee ensiviikolla, jolloin on verikoe, lääkärin vastaanotto ja neljäs kabatsitakseli.