Jos luettelen elämääni eniten vaikuttaneet ”vedenjakajat” pähkinänkuoressa ja aikajärjestyksessä, niin lista on oheisenlainen. Melkein kaikki vedenjakajat ovat omien valintojeni tulosta. Joihinkin en ole voinut vaikuttaa, kuten syntymääni ja kansakouluun.

Uskoontulo on hieman konstikas ”valinta”.  Onko se oma valinta, vai Jumalan valinta?

Vaikka Raamattu kehottaa ihmisiä tekemään ikään kuin valinnan: ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi; antakaa pelastaa itsenne nurjasta sukupolvesta; anokaa niin teille annetaan; kolkuttakaa niin teille avataan”, niin Jumala on kuitenkin se, joka synnyttää meissä uskon sydämen tasolla salatulla tavalla niin, että todella uskomme sisimmässämme, että Jeesus on Herra ja Jumala ja siksi sydämestämme voimme yhtyä apostolisen uskontunnustukseen, että asia on niin ja aamen kuten siinä sanotaan.

Elämäni vedenjakajat

• Syntymä
• Kansakoulu
• Kokeiluperuskoulu
• Ammattikoulu radio ja TV- asentaja
• Ammattikurssi levyseppähitsaaja ja telakkatyö
• Armeija
• Ammattikurssi väri-tv -asentaja
• Veturimieskoulu ja veturimiestyö
• Uskoon tuleminen
• Vuoden virkavapaa Israelissa kibbutsilla
• 1. avioliitto
• Lasten syntymä
• Omakotitalon rakentaminen
• Moottoripurjelentokurssi
• Kilimanjaron valloitus
• Avioero
• Omakotitalon menetys ja muutto vuokra-asuntoon
• 2. avioliitto
• Eläkkeelle pääsy
• Talvien vietto Thaimaassa
• Muutto synnyinsijoille
• Aggressiivinen eturauhassyöpä

Yhteistä listaamilleni vedenjakajille on se, että ne ovat isosti vaikuttaneet  elämäni suuntaan ja kirjaimellisesti kuljettaneet minua eri paikkoihin ja paikkakunnille.

Tietysti paljon muutakin on elämässäni tapahtunut syineen ja seurauksineen, mutta, jos kaikki detaljit listaisi, niin pitäisi kirjoittaa elämänkertakirja.

Aavistus

Uskoon tulemiseni, vuosi Israelissa ja 1. avioliittoni ovat olleet suurimpia ja onnekkaimpia vedenjakajiani. Avioero, puolestaan, pahin, onnettomin ja ahdistavin. Itkin eroani viikkoja päivittäin. Pahimmillaan tunsin voimakasta fyysistäkin kipua rinnassa.

Vähitellen ahdistus lieveni, mutta itkeskelin toistuvasti usein ainakin 2 vuotta. Joskus kyynel vierähtää jopa vieläkin, kun jokin muisto saa yliotteen.

Vaikka kuin ”puun takaa” iskenyt syöpä oli samalla minulle teoreettinen kuolemantuomio, niin eroon verrattuna se oli pikkujuttu, jota kyynelehdin vain jotain minuutin tai kaksi ensi kertaa tuomion kuullessani.

Tai, ei se oikeastaan ihan ”puun takaa” tullut, koska oli minulla aavistus ”jostakin” jo noin parin vuoden ajalta ennen diagnoosia. Suurin piirtein siltä ajalta mitä olin siihen mennessä asunut synnyinsijoillani.

Nimittäin Herra puhui minulle toistuvasti, nostamalla silloin tällöin mieleeni vahvan ajatuksen: Toimita talosi! Yritin karistaa ajatuksen mielestäni, koska tiesin, että se oli Raamatusta ja mitä se tarkoitti, vaikka en muistanut missä yhteydessä se esiintyi.

En halua kuolla

En ole lukenut Raamattua vuosiin, mutta vanhasta muistista ymmärsin, että ”toimita talosi” tarkoittaa sitä, että kuolema kolkuttaa ovellani ja minulla on aikaa vain sen verran, että ehtisin järjestellä asiani.

En noudattanut kehotusta ennen, enkä jälkeen kuolemandiagnoosin, vaan aloin rukoilla, että parantuisin ja saisin elää vielä pitkään! Seurakunnan vanhimman voitelusta olen kertonut aiemmin blogissani.

Jumala on rakkauden Jumala, Taivaan Isä, joka antaa synnit anteeksi, eikä välttämättä toteuta ”uhkauksiaan”, jos lapsi toisin pyytää.

Vaikka edes kuoleminen ei ole Jeesukseen uskovalle uhkaus, vaan vapautus päästä tästä ”rangaistuslaitoksesta” pois Herran luokse. (Aatami ja Eeva karkotettiin paratiisista Tellukselle rangaistuksena heidän synnistään. Samasta syystä mekin olemme täällä. Siksi ”rangaistuslaitos”.)

Paavali kutsui kuolemaa ”voitokseen” ja halusi maailmasta ”eritä”. Ei se mitään kuoleman kaipuuta kuitenkaan ollut, vaan kaipuuta Kristuksen luo sinne minne Hän ylös noustessaan meni. Paavali ei myöskään halunnut ”itsekkäästi” eritä vain omaksi ilokseen ja jättää seurakuntansa, vaan katsoi, että heidän vuokseen hänen ”lihassa viipymisensä” oli tarpeellisempaa.

En minäkään haluaisi kuolla. Oli viipymiseni tarpeellista tai ei. Vaikka Jeesus on kuoleman voittanut, niin minusta se ei tunnu voitolta. Kuoleminen on epämiellyttävää ja pelottavaa.

Raamatun mukaan kuolema ei ole mikään ”kaunis” asia, vaan VIHOLLINEN, joka kukistetaan vasta viimeisenä kaikista vihollisista.

Superscan

Virallinen diagnoosini oli siis patologin luunäyte -tutkimuksen perusteella luustoon levinnyt aggressiivinen eturauhassyöpä. Gammakuvauksen mukaan minulla oli  ”lähes superscan”, jossa etäpesäkkeet eli metastaasit  olivat laajasti levinneet pääkasvaimen ulkopuolelle.

Laajalle luustoon levinneeseen syöpään voi liittyä kauttaaltaan hyvin voimakas merkkiainekertymä, jossa koko luusto näkyy korostuneena (superscan). Tällainen löydös on tavallisin eturauhassyövässä ja viittaa taudin huonoon ennusteeseen. Länsimies 

Erikoista minun keississäni on se, että pääkasvain piileskelee niin taitavasti, ettei sitä löytynyt millään menetelmällä, ei edes 24 näytepalatutkimuksen avulla. Tainnut pääkasvain kadota jo alussa, Jumalan voimasta! Sitä toivon. Jo kolme eri lääkäriä on sanonut minulle, että olen erikoistapaus.

Elämän jano

Syöpädiagnoosin jälkeen elämänhaluni on ollut voimakkaampi kuin koskaan. Elämänhalu on normaalisti ihmisille luontaista. Kärsimyksien keskelläkin. Kuolemankaipuu kertoo ongelmista, jotka pitäisi saada selvitettyä. Itselläni ei ole pätkääkään kuolemankaipuuta, kiitos diagnoosin!

Ajattelen, että ajallinen elämä on kuin tuulen henkäys. Lahja, jonka Jumala on antanut, Se viheltää nopeasti ohitse vaikka yli satavuotiaaksi eläisi.  Rangaistuslaitos tai ei, maailmassa on vielä jäljellä paljon kaunistakin nähtävää ja koettavaa.

Minun ei välttämättä tarvitse hoppuilla etuajassa taivaaseen, jossa joka tapauksessa tulen viettämään elämäni ikuisesti. Ja onhan Herra Henki läsnä täälläkin, vaikka Häntä en fyysisin silmin näekään. Paavalin tavoin lihassa viipymiseni voi myös olla tarpeellisempaa läheisteni vuoksi. Vaimonikin tarvitsee minua.

Voinen ehkä olla Jumalallekin vielä hyödyksi, vaikka  todistuksena Hänen voimastaan paranemalla tästä  kuolemantaudista. Joko lääkehoidon avulla tai sitten Jumalan suoran toiminnan eli ihmeen kautta tai molempien yhdistelmällä.

Raamatun mukaan kaikki hyvä tulee Valkeuksien Isältä, niin myös lääkkeet, joilla pyritään tekemään hyvää, parantamaan sairaita ja helpottamaan oloa.

Asiayhteys

Vasta alkaessani kirjoittaa tätä blogia tarkistin Raamatusta kohdat, joissa sanotaan ”toimita talosi”. Kaksi kohtaa löytyi: Kuningasten kirjoista ja Jesajan kirjasta. Lähes identtiset tekstit, joissa kerrotaan Juudan kuninkaan, Hiskian, sairastumisesta johonkin määrittelemättömään kuolemantautiin.

Niihin aikoihin sairastui Hiskia ja oli kuolemaisillaan; ja profeetta Jesaja, Aamoksen poika, tuli hänen tykönsä ja sanoi hänelle: ”Näin sanoo Herra: Toimita talosi; sillä sinä kuolet etkä enää parane”. Niin Hiskia käänsi kasvonsa seinään päin ja rukoili Herraa ja sanoi: ”Oi Herra, muista, kuinka minä olen vaeltanut sinun edessäsi uskollisesti ja ehyellä sydämellä ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi!” Ja Hiskia itki katkerasti. Mutta Jesajalle tuli tämä Herran sana: ”Mene ja sano Hiskialle: ’Näin sanoo Herra, sinun isäsi Daavidin Jumala: Minä olen kuullut sinun rukouksesi, olen nähnyt sinun kyyneleesi. Katso, minä lisään sinulle ikää viisitoista vuotta.  Jesajan kirja 38:1-

Se mitä tapahtui Hiskialle, voi tapahtua minullekin! Haluan kuitenkin enemmän kuin 15 vuotta. Paitsi, jos ylöstempaus tapahtuu aiemmin. Siihen olen heti valmis!

Tempaus

Kaiken järjen mukaan minun pitäisi olla vähintäänkin masentunut? Tai ainakin sairaan näköinen? Se, etten ole masentunut, ja se, että kaikki sanovat, etten näytä sairaalta, ja varsinkin se, että olen lääkäreille erikoistapaus, voi olla merkki siitä, että Jumala on jo päättänyt antaa minulle jatkoaikaa. Toivottavasti tempaukseen saakka.

Kristillisissä piireissä ylöstempauksesta ja sen ajankohdasta on monta käsitystä. Oman käsitykseni mukaan se voi tapahtua milloin tahansa, jos jo alkuseurakuntakin odotti sitä. Nyt se on parituhatta vuotta lähempänä kuin alkuseurakunnan aikaan.

Tempaus tapahtuu yllättäen, samoin kuin fyysinen kuoleminen tapahtuu monille yllättäen, niin, että aamulla ei arvaa, onko illalla on jo lähtenyt. Tempaus tulee yllättäen, siis odottamatta äkisti, mutta ei yllätyksenä kuitenkaan, koska me odotamme sen tapahtuvan jonakin päivänä.

Ero tempauksen ja kuoleman välillä on se, että tempaus koskee vain uskovia. Ja se, että elossa olevat uskovaiset eivät joudu läpikäymään fyysistä kuolemaa lainkaan, vaan ruumiimme muuttuu silmänräpäyksessä suoraan katoamattomaksi iankaikkisuusruumiksi! Paljon miellyttävämpää kuin ruumiin mädäntyminen arkussa tai käryäminen krematoriossa.

Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa; sillä pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.  1. Kirje korinttilaisille 15:51

Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään!

Ikävä kyllä tautiini ei vielä ole keksitty parantavaa lääkettä, joten Jumala on ainoa toivoni, joka ei saata minua häpeään. Sekin sanotaan Raamatussa, kuten yllä oleva kappaleen otsikkokin.