17.10 satoi vuoden ensilumi. Piha peittyi valkoiseen vaippaan.  Ennen kuin niin tapahtui, uskoin kerrankin säätiedotusta ja kiirehdin vaihtamaan autoon talvirenkaat. Sen tehtyäni keräsin grillauspaikan penkit, haravat, lapiot, vesitynnyrin ym. kesän ja syksyn pihalla lojuvat romppeet talvelta piiloon. Hyvä ajoitus. Viimeisiä kerätessäni alkoi sataa lunta. Kosteaa lunta tuli sen verran paljon, että pressuilla suojattu vaatteiden kuivauskatos rysähti kasaan.

Lunta on edelleen maassa. Tänään tuuli hyytävästi. Lämpötila nollassa. Onneksi lupasi ensiviikolle plus-asteita.

Tiedostot silppuriin

Minulla oli syksyn ”sadonkorjuusta” kertova pitkä blogiluonnos melkein valmiina julkaistavaksi. Kerroin siinä mitä kaikkea olen saanut tehtyä koottua menneen loppukesän ja syksyn aikana. Juttu oli kirjoitettu Abiwordilla ja tallennettu dokumentteihin.

Mutta.. voihan räiskäle! Syystä tai toisesta koko asiakirjakansioni oli tuhoutunut. Varmuuskopioita ei tietenkään ollut, enkä saanut mitään palautettua. Sinne meni huomattava määrä  itselleni tärkeitä kirjoituksia, leikkeitä, kuitteja, koodauksia, valokuvia, ohjeita jne. Varsinkin harmittaa käyttiksen ja hardwaren säätö- ja korjausohjeet. Joudun keksimään pyörän uudelleen.

Minulla on teoria. Muistan ainakin sen, että, edellispäivänä tein koneellani samaan aikaan useita tehtäviä, yksi niistä se, että deletoin dokukansiosta jotakin. Muistan, että ”deleten” sijasta klikkasin vahingossa ”silppuria” hiiren kakkosnapin valikosta. Silppuri on kuin delete, paitsi, että se poistaa kansiot ja tiedostot niin peruuttamattomasti, ettei niitä saa palautusohjelmillakaan takaisin. Saisiko edes IBAS? Seuraavana päivänä huomasin, että, muutamaa hassua tiedostoa lukuun ottamatta  kaikki dokumenttini olivat kadonneet!

Mitäpä tuota harmittelemaan. Kun joskus aikani koittaa, niin silppuriin menee muutkin maan päällä tekemäni. Ainakin ne, jotka on tehty puusta heinistä ja oljista. Siis suurin osa..ellei kaikki.

Viime blogauksesta on pitkä aika. Kesä meni jälleen kerran nopeasti ja nyt on jo lumi maassa. Sain aika paljon kuitenkin aikaan. Maalaushommista lauteiden teosta ja marjastamisesta kirjoitinkin kesäkuussa. Eteläseinä tuli maalattua. Mitä muuta?

Kesän askareet

Raivasin isäni ”puiston” niin suurelta alalta, ettei se kuunaan ole ollut niin iso. Veljeni lainasi oksasilppurin, jolla silppusin raivauksen jälkiä karikkeeksi. Tulikin valtava kasa kariketta mm. kompostiin laitettavaksi.

Pieni käsin käännetty juuresmaani tuotti ihan kivan sadon. Perunaa, jotka tosin jäivät pieniksi, mikähän lie rutto iski. Herneitä, porkkanaa, salaattia. Ja raparperia, ties kuinka vanhasta kasvustosta.

Marjapuskista sai jonkin verran punaisia viinimarjoja. Ei kovin paljoa kuitenkaan. Tein niistä maijalla mehua.

Syyskuussa kävimme puolukassa. Tein niistä hilloa. Mustikoitakin vielä löytyi puoli ämpärillistä. Kantarellejakin saimme ja söimme tosi paljon. Vaimoni kävi keräämässä niitä kaverinsa kanssa ja kaveri antoi hänelle lisää omista keräämistään. Kiitos paljon!

”Keputin” käsinkäytettävällä muokkaimella melko suuren alan nurmettunutta peltoa valmiiksi ensivuoden varten. Uuteen maahan istutin 30 mansikan tainta. Ensi kesänä näen miten lähtivät kasvamaan.

Kellari oli erittäin märkä talven jäljiltä. Kaivoin kellarin ympäristön ulkopuolelta paljaaksi ja valoin betonipadon tiettyyn kohtaan, toivoen, että se estää veden tihkumista kellariin. Asensin myös ilmastointiputken ja kannoin kellarin kaikki puiset hyllyt ulos. Ne olivat pahoin lahonneet. Kellari onneksi kuivui kesän aikana ja on vielä toistaiseksi pysynyt kuivana.

Pojantyttäreni oli yökylässä muutaman päivän, kun poikani perhe odotti perheenlisäystä. Papalle oli kovasti kysyntää ja menoa niinä päivinä. Leikimme piknikkiä ym.

Tontilla käytiin rajankäynti. Vain yksi rajapyykki oli jäljellä ja virallisia koordinaatteja ei ollut olemassa. Rajankäynnin tuloksena kaksi 90 vuotta vanhaa rajapyykkiä löytyi hautauneena maahan. Toinen niistä oli piilossa ainakin 20cm syvällä maan sisässä kuusen paksun juuren alla! Yksi pyykki oli hävinnyt kokonaan. Rajan paikka määritettiin ja siihen lyötiin uusi rajamerkki ja tontti sai vihdoin viralliset koordinaatit.

Tein linnuille muovisesta 1.5 litran limupullosta siemenensyöttö-automaatin. Asennuksen jälkeen pari päivää oli hiljaista kunnes linnut löysivät sen. Vähitellen syöjien määrä kasvoi ja ne söivät pullon päivässä tyhjäksi.

Tein isomman automaatin 20 litran ”melassi” -pöntöstä, ettei tarvitse aina käydä lisäämässä. Nyt lintuja käy aterioimassa valtavasti! Niiden touhuja on mukava seurata aamukahvin lomassa. Suurin osa on talitiaisia, seuraavaksi suurin ryhmä pikkuvarpuset. Ne ovat hauskan pulleita lintuja, mutta huonotapaisia. Menevät makaamaan syöttökaukaloon ja hankaloittavat muiden lintujen ateriointia. Kaikista huonotapaisin on tikka, joka ruiskii nokallaan edestakaisin siemeniä maahan. Veljeni mukaan se etsii kuorettomia siemeniä tai ötököitä siementen seasta.

Vaikea uskoa ”tappajatiaisiin”, joista oli kesällä juttuja lehdissä. Pientä nahinaa joskus syntyy lintulaudalla, kun lintuja on paljon, mutta en ole koskaan elämäni aikana nähnyt niin aggressiivisia tiaisia, kuin mitä ”tappajatiainen” -jutuissa puhuttiin, että nokkisivat muiden lintujen päät puhki.

Ainakin minun tiaiseni ovat rauhaa rakastavaa väkeä. Ei ne hyökkää toistensa kimppuun, eivätkä noki pikkuvarpusiakaan, vaikka ne köllöttelevät itsekkäästi siemenapajalla. Pikemminkin tiaiset välttelevät muita lintuja ja koettavat siepata siemenen sopivan tilaisuuden tullen, kun tarjottimelle tulee tilaa.

Talitiaisten, pikkuvarpusten ja tikkojen lisäksi olen bongannut ruokintapaikalta sinitiaisia, kuusitiaisia ja närhiä.