Enhän minä tietenkään lue Seiskaa tai seuraa Big Brotheria, kun ei ole televisiotakaan, tuota "s……n sontaluukkua", joksi vanhoillislestadiolaiset toosaa ennen vanhaan kutsuivat, ja oli se vältettävä kapine monien muidenkin suuntien hurskaimpien uskovaisten kodeissa. Siitä huolimatta kiinnostus BB:hen meni, kun Sebastian Tynkkynen putosi minimaalisella äänierolla talon räyhähenkeen, Tanjaan, verrattuna. En sentään alkanut itkemään Sebastianin perään kuten talon naiset Tanjaa lukuunottamatta.

Olisin kuitenkin suonut Sepen voittavan kisan. Mielestäni hieno nuori mies, joka näytti ns. värinsä haastavasta ympäristöstä huolimatta, julistaen evankeliumia kaikelle kansalle. Siis niille, jotka tuota evvk-Big Brotheria satunnaisesti ohimennen syrjäsilmällä ovat vanhingossa joutuneet näkemään naapurin televisiosta. Harvemmin BB:n tapaisissa pehmoporno-ohjelmissa tunnustavia Jeesukseen uskovia tapaa, varsinkaan, kun ei heitä likaa tapaa muuallakaan, paitsi tietysti kirkoissa.

Valitettavan suuri osa uskovaisista elää mualimassa, allekirjoittaneen tavoin, kynttilä vakan alla. Kuin homot kaapeissaan. Tosin viime vuosina homot ovat tulleet niistä ulos ryminällä. Milloin uskovaiset? Homojen esiinmarssiin epäilemättä on syynä kristillisen arvopohjan heikentyminen ja yhteiskunnan moraalinen rappio, jonka vaikutuksesta homoutta on alettu suorastaan ihannoida. Kristillisen arvopohjan tilalle on syntymässä sodomalainen arvopohja. En malta olla jälleen vertaamatta Suomea kolmanteen kotimaahani Thaimaahan, joka on kristillisessä mielessä lähes kyntämätöntä peltoa. Sitä haukutaan löyhämoraaliseksi, mutta silti BB:n kaltaisen pornoilun esittäminen televisiossa on kiellettyä.

BB:ssä oli yhtenä viikkotehtävänä taivas ja helvetti-teema. BB itsessään on kuin sieltä hiiliosastolta, johdatellen osallistujia tekoihin, jotka sotivat taivasta vastaan. Kuten tyrkyttämällä alkoholia ja houkuttelemalla heitä pariutumaan keskenään, mikä suorastaan vaikutti olevan ohjelman tekijöiden päätavoite. Todennäköisesti ei ollut helppoa Sebastianille jatkuvien seksististen sessioiden aikana "olla erilainen". Tuskin hän houkutuksille immuuni oli, mutta ei silti lähtenyt pornosekoiluun mukaan, ei esim. suostunut kiinnittämään tekokullia otsaansa.

Sebastian on todella harvinaisuus seksin kyllästämässä maailmassa, jossa nuoret ja vanhat kerskuvat seksikokemuksillaan, mitä useamman kanssa, sitä parempi. Raamatun sanontaa käyttääkseni "heidän kunnianaan on heidän häpeänsä". Periaatteella: "sinkku" voi olla kenen kanssa haluaa, mutta, jos seurustelee, niin voi olla vain sen kaa, jonka kanssa seurustelee. Jotenkin sairasta. Sebastian puolestaan on kertonut olevansa kokematon ja säästävänsä itsensä avioliittoon. Hän sanoo naisihanteensa olevan sen, jonka Jumala hänelle osoittaa vaimoksi.

Vaikka oma nuoruuteni ei sujunut yhtä puhtaasti kuin Sebastianilla, niin muutuin samankaltaiseksi idealistiksi tullessani uskoon joskus 80 luvun taitteessa. Rukoilin Jumalalta vaimoa itselleni mm. Israelissa ja  tungin juutalaisen tavan mukaan rukouslappuja Itkumuurin kivien väliin. Pyysin Jumalalta vaimoa ja kitaraa, josta myös haaveilin siihen aikaan. Juutalaiset uskovat, että Jumala vastaa muurin rakoihin laitettuihin pyyntöihin. Tapa perustunee Raamatun lupauksiin. Itse vetosin mm. siihen, että "jos joku muukalainen, joka ei ole sinun kansaasi Israelia, tulee kaukaisesta maasta sinun nimesi tähden ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin, niin kuule taivaasta, asuinpaikastasi, häntä ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee…" Niin vain kävi, että sain vaimon, joka omisti kitaran.

Pari vuotta sitten kitarani kielet katkesivat, joskin fyysisesti rukousvastauskitara on nykyään poikani omistuksessa. Demonit hyökkäävät voimalla erityisesti niitä ihmisiä ja arvoja vastaan, joita ihminen pitää pyhänä, "eksyttäen, jos mahdollista, valitutkin". Minun silmäni puhkaistiin kuin Simsonilta, jonka heikkoutena olivat naiset. Viholliset nauroivat kukistettuaan Simsonin, mutta samalla unohtivat hänen voimansa salaisuuden. Hänen hiuksensa alkoivat jälleen kasvaa ja Simson kaikesta huolimatta pääsi voittajana maaliin. "Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu". Se toivo minullakin vielä elää.

Sebastianille toivon kaikesta sydämestäni nöyrää, raitista ja suoraa tietä, ettei "vihollinen pääsisi meistä voitolle, sillä hänen juonensa ei ole meille tuntemattomat". Ettei kävisi niin kuin minulle, joka eksyin mutkaisille teilleni. "Katso, tämän ainoastaan olen löytänyt: että Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia"