Kuten olen tainnut aiemminkin kertoa, joudun usein matkustaa työmatkoilla matkustajaosastossa ja käytän silloin yleensä IC -junissa ns. ”koirankoppia”, vaunuston päässä olevaa pientä lemmikkiosastoa. Siellä on lähes aina tilaa, jopa tyhjä.

Tällä kertaa siellä istui asiakkaana nuori nainen, isohkon ja karvaisen koiransa kanssa. Lempeältä vaikuttava koira tuli heti nuuskimaan minua tarjoten päätään silitettäväksi. Siitä alkoi hyvä smaltalk.

Mukavanoloinen tyttö osoittautui tavanomaista puheliaammaksi. Hän oli Turussa opiskelemassa ja menossa Kuopioon käymään kotikonnuillaan. Koira oli paimenkoirien sukua, unohdin minkä hän sanoi sen roduksi, mutta googlettamalla löytyvä Bordercollie  on saman näköinen.

Koirat, kissat ja akvaario

Oli helppo alkaa jutella koirista, koska olen koirien ja kaikenlaisten lemmikkieläinten ystävä ja minulla on ollut Saksanpaimenkoira, joista tyttö kertoi pitävänsä myös.

Koirista keskustelu siirtyi kissoihin ja olin hieman yllättynyt, koska hän tiesi Pyhä Birmasta enemmän kuin minä. Koirista ja kissoista siirryimme akvaarioharrastukseen, jota nuorempana harrastin ja rakensin itse siihen aikaan markkinoille tulleen silikonin avulla valmiiksi leikkautetuista lasinpaloista muutaman akvaarionkin.

Hänelläkin oli akvaario, tosin ei itse tehty. Hän omasi vankat tiedot akvaarioharrastuksestakin. Piti mm. monni-kaloista, joilla, hänen mukaansa, on yksilöllinen luonne.

Sienet

Eläinten jälkeen siirryimme sienten keräykseen. Tyttö kertoi, että hänellä on kauppasienitutkinto, joka oikeuttaa myymään sieniä. Jopas on samoja harrastuksia kuin itsellänikin!

Kävin nuorena melko paljon sienessä, mutta nykyisin ei huvita lähteä, ei varsinkaan yksin. Kauppasienitutkintoa minulla ei sentään ole, enkä ole kuunaan myynyt sieniä, mutta tunnen kohtuullisen hyvin tavanomaiset koppasienet ja joitakin vähän harvinaisempiakin.

Puhelimme muistakin asioista mm. paikkakunnista millaista on asua missäkin, taukoamatta, koko matkan Tampereelta Jyväskylään ja pääasiassa tyttö oli äänessä. Eikä ollut humalassa.

Yksinajossa työpäiväni kuluu enimmäkseen sanattomasti kiskoja kolkutellen, joten kummasti piristi päivää, kun nuorta naista kiinnosti pälpättää vanhan ukon kanssa. Ei satu minulle usein sellaista. Pisteenä iin päälle minibistrotarjoilijatar antoi kahvin ilmaiseksi!