Pitkä päivä sairaalassa tänään. Ensin lääkärin vastaanotto klo 10. Sen jälkeen naatiskelin kabatsitakselia esi- ja jälkitiputuksineen ja lopuksi kaksi pussia punasoluja jälkitiputuksineen. Kello oli jo lähelle 18, kun pääsimme lähtemään. Aika ei tuntunut pitkältä, koska vaimoni oli seuranani koko ajan.

Lääkärin vastaanotolle mentäessä ensikerran hieman pelkäsin, jos on sama lääkäri, jonka kanssa puhuin isotooppi Lutetium-177-PSMA:sta. Turha pelko, koska oli taas uusi lääkäri. Olen saattanut tavata hänet aikaisemmin, mutta en ole sata varma. Hän oli paljon positiivisempi ja iloinen siitä, kun kerroin, että ei ole jäytänyt, enkä pariin viikkoon syönyt särkylääkkeitä, enkä kortisoniakaan.

Kävimme läpi edellisen päivän verikokeita

Pettymyksekseni PSA oli noussut lisää parilla sadalla pointsilla ollen nyt 1800. Tosin, eihän se ole vielä puoltakaan 4600:sta, mitä se oli pari vuotta sitten. Lääkäri sivutti PSA:n rohkaisemalla, että yksi kerta sytostaattia ei välttämättä ehdi vaikuttaa PSA:ssa ja korosti ”selvästi laskenutta” AFOS -arvoa, joka kertoo myönteisestä kehityssuunnasta luustotapahtumien osalta. Lääkäri päätti, että kabatsitakselihoitoa jatketaan ja mitataan PSA uudelleen kahden seuraavan hoitokerran jälkeen. Tykkään!

Muut veriarvot olivat ihan hyviä, paitsi hemoglobiini joka oli laskenut liian matalalle (alle sadan) jolloin punasoluja olisi syytä lisätä. Toivoin punasolut samaksi päiväksi, mutta lääkäri hieman epäili onnistuuko niin nopeasti. Lääkäri läksi mukaani tiputusosastolle kertoakseen asiat syöpähoitajalleni.

Joku kuudes aisti oli näyttänyt minulle jo edeltä, että hoitaja vaihtuu tietyksi hoitajaksi ja niin tapahtui. Hän oli vaihtunut takaisin samaksi hoitajaksi, joka esittäytyi minulle ensimmäisenä epirubisiinihoitajaksi. Koska en aina luota ”etiäisiini” olin kuitenkin ehkä hieman yllättynyt siinä hetkessä, kun vastaanottolääkäri kysyi (ymmärtääkseni umpimähkään) tiputusosaston huoneiden eräältä ovelta, kuka on minun hoitajani ja hän ilmoittautui! Nice.

Aikaistin tippa-aikaa

Halusin aikaistaa tiputuksen aloitusaikaa yksinkertaisesti siitä syystä, että maatessani tipassa ruokalan työntekijä tuli kysymään haluanko syödä kanariisiä ym. Toki! Jos pääsen tulemaan ruoka-aikaan voin syödä sairaalan piikkiin joka kerta. Aiemmin olen toivonut tiputusajaksi iltapäivällä noin kahden aikaa ja olen sen saanut. Hoitajalle uusi toivomukseni sopi hyvin.

Oikeakätisenä syömiseni kävi hieman hitaammin kuin normaalisti, koska kanyyli oli oikeassa ranteessani. Ei sairaalan ruoka omaan makuuni ihan mausteisen ja tulisen thairuoan veroista ole, mutta hyvää kuitenkin. En jättänyt lautaselle mitään. Olen helppo ruoan suhteen ja melkein kaikkiruokainen. Lampaan aivot ovat bravuurini. Söin sitä kerran Israelissa. Jemenin juutalaiset tarjosivat.

Ensimmäinen kerta punasoluja

Kabatsitakselin tiputuksen alussa hoitaja tarkkaili vieressäni jotain 10-15 minuuttia saanko mitään negatiivisia reaktioita. En tuntenut mitään erikoista. Vähän myöhemmin labrapoika tuli ottamaan verinäytteet kummastakin käsivarrestani. Muun muassa veriryhmäni puuttui sairaalan tietokannoista.

En tajunnut lääkäriltä ja hoitajalta kysyä mitä liian matala veriarvo tarkoittaa, joten kysyin sitä labrapojalta. Hänen mukaansa punasolut kuljettavat happea, enkä saa sitä tarpeeksi, vaikka hengitys toimii, jos punasoluja on liian vähän. Ehkä siitä syystä on pistänyt herkästi puuskuttamaan, tehdessäni jotain vähänkin kuormittavaa hommaa.

Jossakin vaiheessa hoitaja tuli kertomaan ilokseni, että punasolujen tiputus onnistuu tänä päivänä, joten minun ei tarvitse käyttää ylimääräistä päivää niiden saamiseen. Kahden punasoluveripussin tippa kestää tuntikaupalla. En niin tarkasti seurannut kelloa, mutta taisi siinä lähelle viitisen tuntia mennä.

Lähtiessäni sairaalasta tunsin oloni loistavaksi. Kävimme tyttäreni luona suihkussa ja sitten kotiin.

Huomenna tulee veljeni auttamaan puiden teossa. Vesiongelmakin pitäisi jotenkin pian ratkaista, ellei ala sataa kunnolla monta päivää, että pohjavesi nousisi riittävästi. Juomaveden saanti ei ole ongelma, mutta pesuveden on. Kaivosta ei tule tippaakaan vettä.