Meillä on ollut jotain viitisen vuotta undulaatteja. En kärsi pitää niitä ahtaassa häkissä, eikä lemmikkieläinkaupoista saa valmiina kovin suuria. Toisekseen ne ovat erittäin kalliita. Joten päätin konstruoida itse halvalla sopivan kokoisen entisen omakotitaloni nurkkaan. MInulla oli autotallissa tallella minkkiverkkoa, jonka olin ostanut aiemmin lemmikkirotan terraariota varten. Leikkasin rullasta palan etuseinäksi, jonka kiinnitin olohuoneen nurkkaan kaarevasti siten, että huoneen seinät ja katto toimivat samalla häkin sivuseininä ja kattona. Pohjaksi löytyi vanerilevyn kappale. Lopputulos oli kuvan näköinen. Mielestäni ihan hieno ja tilaa linnuille pyrähdellä.

Mikään ei ole ikuista. Tipi menetti kaverinsa ja kotinsa kuten minäkin. Muutettuamme kerrostaloon poikieni kanssa tarjosimme ensin Tipiä muutamille ystäville. Mutta, kun eivät voineet  ottaa, niin päätimme viedä mukanamme. Kuukauden päivät Tipi joutui sinnittelemään pienessä muovisessa laatikossa poikien huoneessa kunnes sain aikaseksi rakentaa sille kunnon kämpän. Ei ihan yhtä isoa kuin omakotitlalossa, mutta niin meidän muidenkin asukkaiden on tyytyminen pienempään.

Minusta on vaikeaa heittää hyvää tavaraa pois, vaikka välillä aiheuttaakin päänsärkyä joka paikan ollessa täynnä romua. Joskus romulle kuitenkin löytyy käyttöä. Minkkiverkon jämästä kääräisin pyöreän häkin, jonka kiinnitin nippusiteillä kolmeen virattomaksi jääneeseen puiseen verhotankoon. Pohjaksi löytyi vielä palanen verkkoa ja katoksi Minimanista pyöreä kaislamatto, joka maksoi vajaan kympin. Muutama oksa sisään laulupuuksi ja siinä se.

Jalkojensa varassa seisova lintukoto muistuttaa alkuasukkaiden majaa. Mutta on tilava ja kätevä, jonka voi siirtää tieltä pois tarvittaessa, kuten parvekkeen oven edestä, josta sille löytyi hyvä paikka.