Eilen ystäväni kävi kylässä. Paikallisen lasiliikkeen auto toi hänet siksi aikaa meille, kun hänen autoaan korjattiin. Vaikka ystäväni varoitteli, että piha on ahdas ja vaikea kääntää, varsinkin pitkä ja korkea pakettiauto, niin kuski ei välittänyt varoituksista, vaan tunki pihaan asti pakuaan kääntämään. 

Olin takapihalla tekemässä jotain, kun kuulin rämähdyksen. Ystäväni tuli ulos autosta ja sanoi, että kuski törmäsi autokatokseeni. Kuski ei tullut ulos edes tarkastamaan autoaan, vaan kaasutti nopeasti tiehensä.

Korkea paku oli peruuttanut räystääseen! Vesikouru oli mennyt kunnolla lyttyyn ja hieman kattopeltiäkin.

Suututti! Niin kuin ei olisi tarpeeksi hommaa ja nyt tuli ylimääräistä tumpelon kuskin takia! Ystäväni yritti auttaa hakkaamalla kourua puukalikalla, mikä ei ollut kovin hyvä idea.

Tekeminen on yhtä puuskuttamista

Eilen hiki virtasi ja puuskutin kuin höyryjuna, mutta sain ajettua ruohosta noin kolmanneksen. Ajettava alue on melko suuri. Terveenäkään sitä viitsi ajaa yhtenä päivänä.

Tänään jatkoin ruohon leikkaamista. En saanut ihan toista kolmannesta leikattua, mutta muuten sain melko paljon aikaan.

Irrotin vesikourun ja yritin maassa kumivasaralla naputella kurttuja sileämmäksi. Sain sen vähän paremman näköiseksi puupalikan jäljiltä. En tiedä laittaisinko saman kourun takaisin välittämättä kurtuista vai vaihdanko ehjään. Ehjän laitto on työläämpää, koska kourua pitää jatkaa, laittaa päihin vesisulut ja rännin kiinnike.

Laahustin töitäni rauhalliseen tahtiin ja otin välillä huilitaukoja. Rakentelin pellolle parkkipaikan ja pihatien poikki sulun, jossa lukee EI PIHAANAJOA.

Missähän lukemissa PSA nyt huitelee, kun minulla ei ole ollut pitkään aikaan mitään lääkettä, mikä sitä laskisi sen jälkeen kun Zytigasta ja Xtandi muuttuivat resistiivisiksi. Vastaavia ei sitten vissiin ole keksitty. Tai jos onkin, ne ovat  vain rikkaiden ulottuvilla.

Merkillisen kova vuoto minulla jossain, kun niin herkästi nostaa yli tonnin lukemiin! Lieköhän energiavaje suoraan verrannollinen PSA-arvoon?

Syön vain Calsiposia ja vetelen särkylääkkeitä nonstopina ja odotan ihmeparanemisen ohella sytostaatti-rumbaa. Se alkaa vasta torstaina. En saanut nopeammin aikaa. Ei ollut tilaa, syöpäpotilaita niin paljon jonossa. Kyllä tämä tästä.

Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni. Psalmit 18:2