Eilen veimme vaimoni pojan Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Päätimme tilata Finnairilta palvelun, jossa suomalainen kenttähenkilökuntaan kuuluva henkilö vei hänet turvatarkastuksien ym. läpi koneeseen asti.

Koneessa lentohenkilökunnan tuli huolehtia hänestä ja Bangkokin päässä thaimaalainen henkilö tuli hakemaan hänet koneesta, vei läpi passintarkastuksen ja haki yhdessä matkatavarat ja luovutti lopuksi isälleen.

Palvelu maksoi melko paljon 120€, jonka pojan isä kuitenkin halusi kustantaa. Palvelun järjestäminen oli kaikille osapuolille helpotus, koska meidän ei tarvinnut huolehtia pärjääkö poika ensimmäistä kertaa yksinään.

Helsinki-Vantaalla menimme erityismatkustajatiskille. Muita erityisiä matkustajia ei ollutkaan kuin poika. Kaikki hoitui siinä: laukku ruumaan, lentolippu ym. Samassa paikassa oli myös penkkejä, jossa odottelimme hakijaa. Hän tuli täsmälleen silloin kun pitikin.

Kaikki sujui hienosti, mutta ei ihan täydellisesti kuitenkaan. Yllätykseksi tiskillä selvisi se, olisimme voineet olla pojan mukana lähtöportille asti, mutta emme voineet niin tehdä, koska vaimoni passi jäi kotiin.

Luulimme, että portille ei päästetä, ellei myös matkusta. Tämä siitä syystä, että tilatessani lähtöä edeltävänä päivänä mainittua palvelua, niin asiakaspalvelija sanoi, että hän ei voi taata meidän pääsyä portille, koska ”turvatoimia on tiukennettu”. Veikkaan, että asiakaspalvelija ei tiennyt, että kyllä pääsee portille saattamaan, jos vain passit ovat mukana.

Toisekseen, lennon aikana kukaan ei huolehtinut tai huomioinut poikaa mitenkään muista matkustajista poikkeavasti. Oletimme, että kalliiseen palveluun kuului edes jotain spesiaalia huomiointia koneessa. Hyvin poika kuitenkin pärjäsi aterian valitsemisissa ym.

Suomessa

Kovin paljon aktiviteetteja emme ehtineet Suomessa järjestellä. Vaimoni kävi koulussa ja sääkin oli pääasiassa surkeaa. Tie täällä aivan hirveä, eikä se vieläkään kunnossa, vaikka jo varovasti pääsee ajamaan. Sentään pystyimme hieman harjoittelemaan hiihtämistä. Haettuamme pojan suomeen, lunta oli aika paljon jäljellä kotonakin, mutta käväisimme lisäksi vuorokauden hotellilomalla Rukalla.

Toinen merkittävämpi äksön oli vuorokauden vappuristeily Viking Gracella Tukholmassa ja takaisin. Yllätti se, että yhtään örvelöhumalaista ei laivalla näkynyt. Aika paljon paljon oli lapsiperheitä.

Vappuohjelmasta huolehti mm. Maija Vilkkumaa. Mutta ämyrit oli säädetyt niin suurelleen, että korvat olivat haljeta. Ei sitä pystynyt kauaa kuuntelemaan. Laulujen sanoistakaan tahtonut saada selvää.

Kävimme myös kuuntelemassa pianisti Daniellaa. Se oli jo paljon rauhallisempaa musiikkia.

Kokokohta laivassa tietysti on aina buffee, jossa tulee syötyä itsensä ähkyksi. Niin tälläkin kertaa.

Muuten ihan tavallisen tylsä laivamatka. Nukuin kuitenkin hytissä hyvin. Oli hiljaista, eikä laiva keinunut juuri ollenkaan.