Tositaiteilijalla on jokin sanoma, jonka hän haluaa kertoa kansalle taiteen kielellä. Ymmärtääkö kansa kieltä, ei ole aina itsestään selvää. Ns. taiteilijoita on joka lähtöön kuin herroja Helsingissä. On taidemaalareita, kuvataiteilijoita, lausuntataiteilijoita, kirjailijoita, näyttelijöitä, viihdetaiteilijoita. Taiteilijat eivät yleensä taiteile pelkästään omaksi ilokseen, vaan pyrkivät näyttämään teoksensa muillekin, ihailtavaksi tai vihattavaksi.

Tositaiteilijoilla ei yleensä ole shokeeraus- tai rikastumismotiivi päällimmäisenä mielessä. Heitä motivoi intohimo luoda jotain taiteellisilla lahjoillaan. Monet heistä eivät ole iskeneet kultasuoneen vielä vanhoilla päivillänsäkään ja anovat taitelijan eläkettä. Rembrandtit syntyvät, jos ovat syntyäkseen, usein vasta taitelijan kuoleman jälkeen.

Rahataiteilu näkyy selvimmin viihdealalla. Nuoret unelmoivat iskelmä- tai elokuvatähteydestä. He toivovat ”artistina” saavansa rahaa, menestystä ja vaikutusvaltaa. Kellaribändit vääntävät hiki hatussa ”hittibiisiä”, joka tekisi heistä rikkaita ja kuuluisia kuin Beatles tai Abba. Kutsuisin raha-artisteja mieluummin onnenonkijoiksi tai sitten businesmiehiksi ja -naisiksi kuin tositaiteilijoiksi. Monet uittavat onnenonkiaan saaden joitakin sinttejä, mutta ennätyskalat tärppäävät vain harvoille. Mikään ei tietenkään estä yrittämästä.

Kaikilla taiteilijana itseään pitävillä ei ole mitään sanomaa. Vaan jokin sisäinen ”riivaaja”, joka pakottaa heidät koettelemaan rajoja uhmaikäisten lasten lailla kuinka ranttaliksi voi pistää ilman vanhempien puuttumista asiaan. Naulataan kissa puuhun, rivoillaan kirkossa, laitetaan alaston nainen lasikoppiin julkiselle paikalle pällisteltäväksi. Jos viranomaiset puuttuvat heidän ”taiteeseensa”, he saavat itkupotkuraivarin ja alkavat kiukuta: ”Minä haluan! Minulla on sananvapaus!”. Kutsuisin heitä mieluummin uhmaikäisen lapsen tasolle jämähtäneiksi anarkisteiksi kuin taiteilijoiksi.

Parhaillaan Eurooppaa kiertää mainittu ”alaston nainen lasikopissa” – esitys. Kopissa istuu tai makaa vanhempi nainen, naamio kasvoillaan. Näimme kyseisen esityksen sattumalla Sveitsin matkalla. Jos siinä oli muutakin ”sanomaa” kuin sveitsiläisten rajojen koettelu, niin minä ainakaan en tajunnut ideaa. Suomalaisilla ”vanhemmilla” ei ole yhtä vapaa kasvatus kuin sveitsiläisillä, sillä virkavalta uhkasi kieltää esityksen, ellei koppinainen saa hynttyitä niskaansa. Ihan oikein. Julkinen alastomuus voi kuulua Amazonin viidakossa lymyilevän alkuasukasheimon tapoihin, mutta ei sivistyneen maailman tapoihin.