Kirjoitin viikko sitten blogauksen ”Kuka  laittaisi stopin lastensuojelijoiden mielivallalle?”. Räikeä ihmisoikeuksien loukkaaminen jatkuu lastensuojelussa. Tuntuu, että työtekijöillä ei ole kaikki kotona. Onko heidän taustojaan tutkittu? Suomessa ei vain sää ole kylmä. Kylmiä ja tunteettomia ovat myös ihmiset. Vanhin lapsi itkee perään, kun äiti lähtee, mutta se ei ”lastensuojelijoita” heilauta. Ei lapsi ymmärrä miksi äiti lähtee. Syy ei ole äidissä, vaan siinä, että joku lahopää on sellainen määräyksen antanut, että äidin on pakko lähteä. Muuten he saattavat toteuttaa uhkauksensa luovuttaa lapset vieraille.

Ilmeisesti henkilökunta toivoo, että äiti tappaisi itsensä, niin pääsisivät
”huonossa kunnossa olevasta sairaasta”. Jos he kerran tieten potkaisevat, mielestään sairaan, yöhön, pärjäämään yksin, sen voi tulkita heittelejätöksi. Tätäkö on Suomessa paljon puhuttu ”rinnalla kulkeminen”, ”välittäminen” ja ”perheiden tukeminen”?

Lastensuojelussa epäinhimillisyys menee jo yli kaiken ymmärryksen: ”Teette niin kuin sanotaan tai lapset lähtee huostaan”. Tehokasta holhousta. Heidän mielestään sairailta ja kömpelöiltä nuorilta äideiltä voidaan ottaa pois oikeus omiin lapsiinsa ja eristää vastasyntynyt jo heti synnytyslaitoksella! Jäätävää empaattisuutta, juuri lapsen saanutta nuorta naista kohtaan.

”Väsynyt, mutta onnellinen” ei koskenut häntä, hänelle ei sitä iloa suotu, vaan päinvastoin, äidin väsymystäkin käytettiin häntä vastaan. Panee todella epäilemään niiden/sen mielenterveyttä, joka on vastuussa tästä. Äidin ei anneta imettää, erotetaan vauvasta ja muistakin lapsistaan, niin ettei he kohta tunne äitiään. Kaikesta päätellen se lienee tarkoituskin. Ovat suunnitelleet, että tulevaisuudessa äiti saisi olla korkeintaan vain 3 tuntia päivässä lastensa kanssa.

Nämä puoskarit tuntuvat lukevan lakia kuin piru Raamattua. Tai sitten lastensuojelulaissa jokin pahasti mättää, jos se kehottaa tekemään tällä tavoin äidistä selvää. Sitä esim. ”huonossa kunnossa olevan sairaan” tarkoituksellinen heitteillejättö merkitsee.

Toivon koko sydämestäni, että äiti pysyisi vahvana. Syyksi siihen, että äidin on oltava erillään perheestään, sanotaan olevan sen, että hän on ”vaarallinen” lapsilleen. Ei sen takia, että olisi väkivaltainen, vaan koska on on niin ”kömpelö” tai ”tekee liian nopeita liikkeitä” niin, että on ”pelättävissä”, että hän voi ”pudottaa vauvan” vahingossa. Ei hän ole lapsiaan pudotellut tietääkseni tähänkään asti.

Naurettavampaa en ole koskaan kuullut kuin 100% takuuvaatimukset siitä, ettei lapsille satu mitään. Perheeltä siis vaaditaan 100% takuu, ettei lapsille satu mitään, ennen kuin äidille ”vastuu voidaan antaa”. Toisin sanoen, jos äiti pysyy pinnalla on noita, jos hukkuu, hupsis, ei ollutkaan noita. Suoranaista noitavainoa. ”Lastensuojelijoilta” on tosiaan tainnut karata todellisuudentaju jonnekin mikämikämaahan, sillä kukaan maailmassa ei 100% takuita pysty antaa siitä, ettei lapsille sattuisi mitään. Kun perhe vastasi realistisesti ”ei”, niin asia oli sillä selvä: Joko äiti lähtee tai lapset otetaan huostaan. Järkyttävää.

Eihän niitä vahinkoja lapsille kukaan toivo, mutta joka perheessä niitä vain sattuu, enemmän tai vähemmän. Milloin kolauttelevat päitään pöydänkulmiin, putoavat sängystä, saavat haavan sormeen, milloin mitäkin. Jotkut vilkkaat lapset ovat kuin rymyeetuja ja aina kolhivat itseään, eikä heitä kukaan pysty vahtimaan niin tarkkaan, ettei mitään milloinkaan tapahtuisi.

Itse olen pienenä pudonnut sahanterään ja juossut kaulani piikkilankaan. Lähellä oli kaulavaltimon repeäminen. Tuberkuloosin sairastanut monisairas äitini vain neuvottomana kirkui kunnes mummoni tuli irrottamaan minut langasta ja viimein taksi tuli hakemaan minut ommeltavaksi.

Äitini on hyvin lapsirakas, ja varmasti kuollut suruun, jos nykyajan ”lastensuojelijat” olisivat saaneet vihiä asiasta kuinka huono äiti minulla olikaan, kun ei katsonut perääni. Ja eristäneet minut äidistäni. ”Väkivaltarikollinenkin” kun vielä oli. Piiskasi useita kertoja. Hmm. ehkä virkavalta voisi vielä mennä häntä syyttämään vanhainkotiin. Lastensuojelurikos ei vanhene koskaan. On helppo nakki, yhtä vanha kuin venäläismummo eikä pääse karkuun, kun liikkuu vaivoin rollaattorin avulla.

Ihme sekin, kun ei vankilaan ole vielä heitetty niitäkin kelvottomia äitejä, joiden lapset ovat hukkuneet ulkona tynnyriin, vesisaaviin, tai uima-altaaseen. Kaikenlaisia ”äitejä” niitä maailmassa onkin, kun antavat lapsensa hukkua. Lastensuojelun pitäisi kiireesti ottaa heiltä mahdolliset muut lapset pois, ettei hekin huku ja antaa heidät jollekin sijaisäidille, joka 100% takaa, ettei heille mitään satu.

On helppo tuhota heikon ja puolustuskyvyttömän elämä. On helppoa suurella sakilla hyökätä sairaiden ja puolustuskyvyttömien kimppuun. Raukkamaisuus kuulunee kai jotenkin suomalaiseen kulttuuriin, niin usein saa lukea uutisista kuinka joukolla käydään yhden kimppuun, jopa pyörätuolipotilaiden. Juuri oli uusin juttu mediassa pyörätuoliin sidotusta venäläismummosta, joka väkisin erotettiin tyttärestään ja karkotettiin Venäjälle. Saivat varmaan ne, tai se, joka asiasta päätti, kunnon kiksit, niin epäinhimillisyydessään vailla vertaa oli sekin tapaus. Onneksi itse presidentti Putin lupasi järjestää kodittomalle mummolle hoitoa ja ihmisarvoisen elämän. Hatunosto Venäjälle ja osanottoni mummon omaisille.

Suomen viranomaisten toiminta tuo joskus mieleen suorastaan entisen aseveljemme, natsisaksan, toiminnan. Eihän sielläkään tietyille ihmisryhmille, kuten vammaisille, annettu mitään ihmisarvoa ja oikeuksia, kaasua vain. Sielläkin perheet hajotettiin, yksi jakeli käskyjä ja toiset tottelivat marionetteina, vaikka muutamat ymmärsivät kuinka epäinhimillistä ”työtä” he tekivät. Harvat kuitenkin uskalsivat protestoida ja pian heidän sydämensä jäätyi ja he mukautuivat systeemiin.
 
Sivustaseuraajan silmin ”lastensuojelu” on kadottanut inhimillisyytensä ja laitoksen kätköissä rikotaan surutta ihmisoikeuksia, asetetaan ehtoja ja vaatimuksia, joita kukaan ei pysty täyttää. Kytätään ja huomautellaan joka liikkeestä, jollaisen kontrollin alla ei varsinkaan pysty virheettömästi suoriutumaan. Ja tämä kaikki tehdään heidän mielestään ”huonossa kunnossa” olevalle. Siis tieten ja tarkoituksella sairaalle, jolle on syötetty lääkkeitä ties kuinka paljon ja sitten moititaan, jos väsyttää tai on poissaoleva. Normaalielämän tunteistakin, luonteenpiirteistä, kiukusta ja väsymyksestä ”kauhujen talossa” tehdään ”sairauksia”.  Avun vapaaehtoinen etsiminen käännetään negatiiviseksi lyömäaseeksi, jolla puolletaan lapsista erottamista. Perhe hajotetaan väkisin, tukemisen ja vahvistamisen sijasta.

On todella epäinhimillistä, että äidiltä viedään oikeus jopa lastensynnyttämiseen. Nuoren äidin tulevaisuudentoivo muserretaan mm. kiusaamalla, että ”voi viedä 7-18 vuotta, ennen kuin pääset elämään lastesi kanssa”. Se tarkoittaa sitä, että, jos hän synnyttäisi lisää lapsia, nekin otettaisiin häneltä pois!

Samaan aikaan toiset huutaa kurkku suorana, että heillä on ”oikeus omaan ruumiiseensa”, eli oikeus viskata ruumiinsa osat roskiin, jos lapsi sattuu syntymään ei-toivottuna. Aborttia vaaditaan perusoikeudeksi ilman ehtoja. Ja sitten lasten äideiltä riistetään vauvat rinnoilta viranpuolesta. Ei ihme, ettei ”pienen Suomen” väkiluku kasva. Ei ainakaan suomalaisista, kiitos lastensuojelun. Mutta ei huolta, mahtuuhan tänne maahanmuuttajia.

Mielenkiintoista miten lastensuojelulait vaikuttavat tulevaisuudessa hoitopalveluihin. Tuskin esim. perhepäivähoitajat ovat vielä selvillä siitä, että heiltä edellytetään 100% takuita siitä, ettei pikkuisille satu mitään vahinkoja. Pienistäkin virheistä heidät voidaan vaatia tilille. Rohkeita riskinottajia ovat, jotka siihen ammattiin ryhtyvät.