Kun kurkistaa ovesta ulos, niin asia varmistuu: on siellä kesä keskellä talvea. ”Talvella” ei ole ihan yhtä kuuma kuin kesällä. Öisin voi nukkua jopa ilmastointilaite tai tuuletin pois päältä.

Tuntuu, että jouluhulina täällä, kenties yhdessä maailman buddhalaisimmassa maassa, on vuosi vuodelta lisääntynyt. Tosin ilman kristillistä sisältöä.

Lieneekö sitä paljoa jäljellä Suomessakaan? Seimenlapsi on hukkunut krääsävuoren alle jo aikoja sitten. Tietäneekö kaikki edes mikä on joulun sanoma? No, ei, se ei ole se, että joulupukki tuo lahjaksi uusimman iPhonen.

Jouluna raha liikkuu ja käy hyvin pyydyksiin. Täällä vuodenvaihde on turismin sesonkiaikaa ja myyjät tarjoavat länsimaalaisille tuttuja täkyjä, saadakseen heidät ostosrysiinsä. Suomessakin, oli taloustilanne mikä tahansa, kaupat aina joulun jälkeen hehkuttavat edellisvuotta paremmalla tuloksellaan.

Melkein perinteinen joulu

Itseltäni joulu on useampana vuotena hurahtanut ohi, Se on ollut kuin melkein kuin mikä tahansa arkinen päivä. Tänä jouluna olen hieman enemmän kaivannut perinteitä: Lapsuuden tunnelmaa, joulumusiikkia, koristeita, jouluruokia, rauhaa ja hiljaisuutta.

Lapsuuden tunnelma on toiveajattelua, mutta jotain moderniin muovijouluun kuuluvaa olen väsäillyt, kuten valosensorin avulla syttyviä ja sammuvia jouluvaloja. Olen ripustellut kuistille useita LED-valonauhoja, pari meteorisadekeppiä ja muita koristeita. Sisällä on pieni muovikuusi, jonka senkin koristelin LED-valoilla.

Perinteistä kinkkua en löytänyt, mutta ostin 3.5 kilon köntin luutonta sianlihaa, alle 3 € kilo. Hieroin sen  pintaan karkeaa merisuolaa ja laitoin jääkaappiin suolaantumaan pariksi päiväksi.

Piikillä varustettu paistolämpömittari löytyi eräästä, lähinnä ulkomaalaisille suunnatusta kaupasta, jossa soi länsimainen joulumusiikki ja myyjät palvelivat tonttuhatut päässä. Mittarin hinta oli yläkanttiin n. 7€. Suomesta vastaavia saa 3 – 5 eurolla.

Kinkkua ja riisipuuroa

Herätessäni jouluaattoon laitoin ”kinkun” uuniin.  Netissä on paljon ohjeita miten kinkku paistetaan esim. paistopussissa. Niitä en löytänyt, joten käärin lihan alumiinifolioon, niin ettei uuni pahasti likaannu rasvasta. Olen kuullut, että foliosta liukenisi metallia ruokaan, jos folio on kosketuksissa ruoan kanssa, mutta mistäpä ei mitään liukenisi nykyään.

Kinkun maustamiseen ja koristeluun löysin edellä mainitusta  kaupasta sinappia ja kokonaisia neilikoita. Kinkun lisäksi aion vielä tehdä riisipuuroa, jonka sekaan heitän muutaman mantelin. Puuron valmistus on helppoa riisikeittimessä.

Huomenna ehkä menemme jonnekin merenrantaravintolaan syömään. Siinähän sitä jo on melkein perinteistä joulua yllin kyllin.