Kerran eräs vähävarainen ystävä antoi neuvon: ”Älä anna rahan hallita sinua, vaan hallitse sinä rahaa”. Jäin miettimään millä tavoin raha hallitsee ja miten itse voisi hallita rahaa? Mitä tai mikä ”raha” itseasiassa on? Wikipedia ainakin yrittää selittää.

Raha voi esiintyä erilaisissa hahmoissa. Oravan nahkaan verhoutuneena sitä harvemmin enää tapaa, mutta esim. pienet paperilappuset, ns. setelit, joihin on painettu rahan arvoa ilmaiseva numero, ovat vieläkin yleisiä.

Teknistyneissä maissa kuten Suomessa, rahan kiinteä olomuoto on vähitellen häviämässä. Siitä on tullut kuin scifielokuvien virtuaaliolio, joka elää tietokoneiden muistipiireissä halliten sieltä käsin ihmisiä. Visojaan vinguttelevat mammonan orjat eivät koskaan näe rahaa oikeasti. He vain kuvittelevat näkevänsä, koska se vilahtelee verkkopankkien tai laskujen numerosarjoissa. Todellisuudessa raha on pelkkiä näkymättömiä databittejä, jotka vilistävät muistipiireiltä toisille aina kun rahaa käytetään. Tätä bittivirtaa on superuserin helppo kontrolloida.

Raamatun mielestä raha on kuin suurta valtaa käyttävä näkymätön henkiolento, jonka suhteen ihmisen on valittava: Rahan tai Jumalan palveleminen, mutta ei molempia: ”Ei kukaan voi palvella kahta herraa, Jumalaa ja mammonaa”.

Lienee niin, että raha hallitsee useimpia. Se pakottaa ihmiset käymään työssä, tekemään businesta jne. Keinolla millä hyvänsä rahaa on kerättävä: Kerjäämällä, anomalla, pelaamalla, sijoittamalla, tekemällä tai teettämällä työtä. Tai varastamalla, jota tosin enemmistö ei pidä hyväksyttävänä.

Ellei mistään saa mystistä mammonaa, kuolee, koska nykymaailmassa on mahdotonta elää ilman rahaa. Jos haluaa elää riippumatta rahasta, pitäisi muuttaa autiolle saarelle, jossa on lämmintä ympäri vuoden, siirtyä 100% luontaistalouteen, liikkua jalkaisin, olla haluamatta ja tekemättä mitään sellaista, mikä vaatii rahaa. Joiltakin alkukantaisilta kadonneilta heimoilta se ehkä vielä onnistuu, mutta muulle ihmiskunnalle mahdotonta.

Näkyvän rahan aikana, jota aikaa olen itsekin saanut elää pienen hetken nuoruudessani, työnantajan edustaja jakoi raadannan tuloksena ansaitun rahan työntekijöille paperipusseissa. Pussissa kahisi ja kilisi jännittävästi, kuinkahan vähän tai paljon sieltä löytyy. Se oli kuin joulupukin joululahja joka toinen viikko. Pussin sisällön saattoi kaataa kotona isompaan säkkiin, jos halusi. Tai tallettaa sukanvarteen. Virtuaalirahan aikana se ei enää onnistu.

Virtuaalirahaa ei voi säilyttää sukanvarressa, eikä edes omalla muistikortilla. Se pitää varastoida pankin tai muun valtuutetun ylläpitäjän muistipiireille. Ja he pakkoperivät pakkosäilytyksestä (Suomessa) ”palvelumaksun”. Jutun kirjoittamisen jälkeen on tullut laki, joka kieltää työnantajaa maksamasta palkkaa käteisenä, vaan se on maksettava pankkitilille. On saatu luotua kuin varkain hieno systeemi, jossa ihmisillä ei ole enää valinnanvaraa. Ihmiset murisevat maksuista, mutta on vain pakko maksaa. Tai itkeä ja maksaa. Parempaa businesta tuskin voi enää olla.

On oikeastaan hämmästyttävää, miten ihmiset raatavat kehdosta hautaan kerätäkseen noita näkymättömiä databittejä pankkien tietokoneisiin. Eivät toisten palveluksessa olevat työntekijät tee työtä pelkän työnilon vuoksi. Useimmille työ on ikävää raatamista ja monet harrastaisivat mieluummin omia juttujaan kuin kävisivät töissä, jos se vain olisi mahdollista. Mutta se ei ole, elleivät keksi keinoa miten yhdistää harrastus ja rahan saaminen.

Nekin, jotka käyttävät työntekijöitä hyödykseen ja joilla rahaa on jo yllin kyllin, haluavat sitä yhä lisää. Usein nämä ihmiset ovat haluttomia jakamaan yltäkylläisyydestään muruakaan muille, vähiten työntekijöilleen. Päin vastoin, he toivovat, että työntekijät kartuttaisivat heidän kassaansa iloiten ja ahkerasti mahdollisimman pienellä palkalla, mieluummin ilmaiseksi.

Ihmisten koko elämä pyörii rahan ympärillä. Se hallitsee ajatuksia päivittäin ja joskus yölläkin. Rahaa on pakko jotenkin saada.  Ilman rahaa ei voi elää, eikä hankkia asioita, joita haluaisi. Onnekkaita ja onnellisia ovat ne, joilla on paljon rahaa, ajattelevat ne, joilla rahaa vähän. Ja se lienee tottakin.

Ne joilla on paljon rahaa, voivat käyttää sitä paljon ja saada kaiken haluamansa, mikä rahalla on ostettavissa ja melkein kaikki on. Edellyttäen, että, se, joka omistaa rahamuistipiirit, sallii rahan käytön. Jos pankkien tietokoneet ja raha-automaatit eivät hetkeen toimi, kuten muutamia kertoja on tapahtunut, ihmiset ovat heti vaikeuksissa. Eläkkeiden, palkkojen yms. raha ei tule tilille ja tilillä olevaa rahaa ei voi käyttää. Visojen vinkuna vaikenee ja nälkä alkaa kurnia vatsassa…

Pankkijärjestelmiä päivitetään yhtenäiseksi kattamaan yhä laajempia kokonaisuuksia. Kuinka helppoa tulevaisuuden diktaattorin olisikaan orjuuttaa ihmiset rahan avulla. Raamatussa tällainen visio ennustetaan: Tulee aika, jolloin kukaan ei voi ostaa eikä myydä, eli käyttää rahaa, ellei ota ihoonsa ”pedon” lukua 666. Viimeistään silloin on valittava mammonan ja Jumalan välillä.Jumalan valitseminen edellyttää uskoa, että Hän voi ja haluaa elättää omansa systeemin ulkopuolella. Ellei, niin on valmistauduttava jopa kuolemaan uskonsa vuoksi.

Maan päällinen aika on vain rahtunen iankaikkisuudesta. ”Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?” Optimaalisinta olisi voittaa koko maailma, ilman, että sielulle kävisi  kuinkaan. Siihen ei kykene muut kuin Eräs, joka se on jo tehnyt puolestamme: ”Olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.”