Presidentti Sauli Niinistö päätti ensimmäisen uudenvuoden puheensa toivottamalla Jumalan siunausta. Luettuani kommentteja asian tiimoilta, tulisiko presidentin toivottaa Jumalan siunausta, vai ei – joillekin sen toivottaminen tai toivottamatta jättäminen tuntuu olevan tärkein asia presidentin tehtävistä – aloin miettiä  paljonko Jumalan siunauksen toivotus kertoo toivottajan kristillisestä arvomaailmasta?

Patmos-blogissa Juha Ahvio mainitsee Paavo Väyrysen olleen ainoa, joka oli sanonut suhtautuvansa kielteisesti Jumalan siunauksen toivotukseen, jos tulee valituksi. Väyrynenhän oli minun ehdokkaani. Kertooko sitten Jumalan siunauksen toivotuksen poisjättäminen jotain asianomaisen kristillisestä arvomaailmasta?

Mielestäni vastaus kumpaankin kysymykseen on: Ei välttämättä. Hyvin sujunee islamilaisissakin maissa imaamilta toivottaa Jumalan siunausta.

Ehdokkaani selittelevä ja epälooginen

Yritin kaivaa esille vaalien aikaisia lähteitä. Helsingin tuomiokirkon arvoillan paneelikeskustelussa Väyrysen vastaus eutanasiakysymykseen oli selittelevä ja epälooginen. Jumalan siunaustakaan hän ei toivottaisi, koska se on ”amerikkalainen tapa”, joka ei hänen mielestään sovi suomalaiseen kulttuuriin.

Väyrynen ei muutenkaan halua sekoittaa uskontoa ja politiikkaa. Jumalan siunauksen toivottamatta jättäminen ei kuitenkaan estäisi häntä muulla tavoin tuomasta esille arvomaailmaansa ja kristillisten arvojen tukemista. Muissa yhteyksissä hän on niitä tuonutkin.

Abortit, eutanasia ja homous eivät kuulu kristilliseen arvomaailmaan. Vaaliaikojen kysymys eutanasiasta jätti minulle valittaviksi vain joko Soinin, Väyrysen ja Essayahin. Niinistön kanta armomurhaan on myönteinen. Sen sijaan sukupuolineutraaleihin avioliittoihin Niinistö suhtautuu kielteisesti.

Ennakkosuosikki Niinistö tuli valituksi ja niin oli varmaankin Jumalan tahto. Mitä se merkitsee suomalaisille, jää nähtäväksi, varsinkin kun presidentin valtaoikeuksia on kavennettu Urho Kekkosen ajoista. Jumalan siunausta kuitenkin.

Toimiiko siunauksen toivotus käytännössä? Laittaako se liikkeelle taivaallisia voimia, vai onko se vain tapa? Ei se  taida aina toimia: ”Joka siunaa ystäväänsä isoäänisesti aamulla varhain, sille se luetaan kiroukseksi”.  Miksi? Ehkäpä ystävä ei pidä siitä, että hänet herätetään isoäänisesti aamuvarhaisella kesken unien…heh.

Minulle on siunausta toivotettu sata kertaa, mutta se ei esim. pelastanut avioliittoani. Mutta tuskinpa se sitä aiheuttikaan. Kuitenkin: mieluummin minä otan siunaustoivotuksia vastaan jatkossakin kuin kiroamista ja lyöntejä.