Pompun tultua töistä, päätämme heti lähteä ajamaan Pattayalle ja etsiä sieltä joku kiva hotelli, jossa viettäisimme kolme päivää, jotka lomastani on vielä jäljellä. Saavuttuamme perille on jo myöhä. Sopivan hotellin löytyminen osoittautuu työlääksi. Osa liian kalliita, osa ”bad fiilings” – hotelleja tai muuten ikäviä. Pomppu halusi uima-altaan, minä halusin aamiaisen ja internetin.

Lopulta olemme liian väsyneinä ja pakotettuja ottamaan eka yöksi ”kunhan jonkun”. Kohdalle sattuneen hinta oli 850 bahtia ja ”resepsuuni” vaatii lisäksi 500 batin pantin. En tuntenut oloani mukavaksi, mutta emme jaksaneet enää mennä muuannekaan. Jatketaan paremman etsintää huomenna.

Vessassa saan melkein sydärin, kun 5 senttiä pitkä torakka kurkisti pytyn takaa! Ei, en rääkäissyt yhtään.. inhoan kaikkia öttiäisiä. Torakka vilisti karkuun oven alta makuuhuoneeseen. Inha elukka. Onneksi sain sen lopulta tapettua.

Aamuinen välikohtaus

Aamulla menen edeltä odottamaan autoon Pompun jäädessä hoitamaan uloskirjaamisen. Kun häntä ei näy eikä kuulu pitkään aikaan, menen katsomaan. Öinen pahaenteinen tuntemukseni hotellista osui oikeaan. Pomppu tappeli hotellin resepsuunin työntekijöiden kanssa pantista, jota eivät aikoneet palauttaa. Työntekijät väittivät, että vuodevaatteemme olivat muka niin likaiset, että pantti menee pesulamaksuihin.

Ihmettelen, eikö tässä hotellissa pestä vuodevaatteita, jos asiakas ei maksa! En ymmärrä Pompun kiivaasta papatuksesta mitään, mutta se näyttää tehoavan. Työntekijä soittaa hotellin johtajalle, joka suostuu palauttamaan 300 batia. Se ei tyydytä Pomia, vaan hän uhkaa hotellia poliisilla.

Sanon hänelle, että poliisin odotteluun voi mennä koko päivä, eikä siltikään ole varmaa saammeko rahoja, pahimmassa tapauksessa vievät minut putkaan, koska olen ulkomaalainen. Ei kannata muutaman euron takia jatkaa rähinää. Pitäkööt loput, ei ikinä tulla samaan hotelliin kuitenkaan.

Hotellia ei voi suositella

Lähtiessämme hotellista vähemmän tyytyväisinä, kaksi työntekijää hymyilevät minulle väkinäisesti kuin anteeksi pyytäen. Työntekijöiden työpaikka ei liene kovin varma kyseisessä hotellissa, joka näytti hylätyltä ja tyhjältä asiakkaista. Mitä en ihmettele, jos pantin avulla oli tapana lisätä ylimääräistä muutenkin thaimaalaisittain laatuun nähden melko hintavaan huonemaksuun. Hintaan ei sisältynyt  edes minkäänlaista aamiaista. Usein halvimmissakin hotelleissa tarjotaan vähintään ”Amerikan aamiainen”, kahvia ja leipää.

Ulkoapäinkin ränsistyneen näköisen hotellin nimi oli PIVADA. Ei ainakaan meitä houkutellut tulemaan toista kertaa. Aika monessa hotellissa ollaan oltu Thaimaassa, eikä yksikään toinen hotelli ei ole kuunaan yrittänyt pitää panttia itsellään. Sinänsä pantin käyttö on Thaimaan hotelleissa melko yleistä ”korvaukseksi, jos avaimet katoaa”.

Paha kello kauas kuuluu: Jos matkustat Pattayalle suosittelen välttämään PIVADA -hotellia.