Koh Samuin Shawengin biitsin pääkatua ja sivukatujakin on hieman vaikea kuvailla. Päivisin ne on suunnilleen kuin mitkä tahansa kadut, mutta yöllä ne muuttuvat epätodentuntuisiksi markkinatoreiksi, joissa myydään mitä tahansa. Valot välkkyvät ja musiikki pauhaa. Liikenne ja ihmiset virtaavat katuja pitkin edestakaisin kuin pyydystettävät kalat, valmiina uimaan rysien nieluista sisään. 

Itse en ole vuosikymmeniin käynyt ns. ulkona. En poikien enkä tyttöjen kanssa, en harrastanut baareja tms. Yöelämäni on rajoittunut siihen ”viihteeseen”, mitä Valtion Rautatiet on minulle järjestänyt. Eilen kuitenkin menin ulos ja sen seurauksena tänään en jaksanut lähteä minnekään. Ei ollut krapula, mutta muuten olen väsynyt edellisen päivän seikkailuista.

Yön saalistajat

Yön saalistajat ovat aktiivisia. Joka kerta, kun ajan vuokraskootterillani hierontapaikan ohitse, tytöt huutaa ”mäsääds” ja huiskuttavat minulle. Todellakin. Lähes kaikissa paikoissa he huutavat ja paikkoja on tosi paljon.

Kaipaan, että päätäni silitetään ja pysähdyn erään kauniin huutelijan kohdalle ja kysyn saanko kasvohoidon. Joo, totta kai. Olen pettynyt, kun kaunis huutelija ei lähdekään tekemään työtä, vaan joku toinen, vähemmän kaunis. No, ihan ok kuitenkin.

Minut viedään lattialla olevalle patjalle, joka ympäröidään tiiviisti verhoilla. Huoneessa on hämärää. Onpa kasvohoito salaperäistä. Asetun makaamaan selälleni. Tyttö tuo jotain purkkeja ja istuutuu taakseni hajareisin, niin, että pääni jää hänen jalkojensa väliin. Sitten hän alkaa Sivellä sormenpäillään aineita naamaani. Siveleminen tuntuu hyvälle, mutta ei se mitään oikeaa kasvohoitoa ole. No, sivelyähän minä kaipasinkin.

Seksin tuputusta

Tyttö ei osaa paljon englantia, mutta selviää, että hän on kotoisin pohjoisesta ja hänellä on kaksi lasta ja hän on tullut tänne töihin. Eli, se tavallinen tarina. Enempiä jaarittelematta tyttö sanoo lähtevänsä mukaani ja tekevänsä alapäähieronnan ja mitä vain haluan ja demonstroi elehtien millä tavalla.

Torjun kuitenkin hänen kosketteluyrityksensä. Ei ole edes mielenkiintoa moiseen. Ajattelen alakuloisena montakohan patukkaa tuokin on ”hieronut”. Tyttö yrittää kaikkensa, että suostuisin harrastamaan seksiä hänen kanssaan.

Häntä alkaa kummastuttaa miksen halua. Eihän kukaan mies tule ottamaan mitään kasvohoitoja. Tässä paikassa sellaista ei selvästikään oikeasti ole edes tarjolla. ”Etkö pidä minusta”, hän kysyy. Sanon hänelle, että ”sure” ja annan pienen summan rahaa säälistä. Ei heillä ole mitään sosiaaliturvaa, eikä kukaan heitä auta, jos nyt ahankaan antaminen mitään auttaa. Lähtiessäni pois jonkun toisen tytön huuto kaikuu perääni ”I go with You, I go with You..”

Stuart

”Kasvohoidon” jälkeen ajan asunnolleni, käyn suihkussa ja ajan skootterilla takaisin kadulle, ettei tarvitsisi olla yksin. Menen erääseen baariin, josta minulle huiskutetaan. Baari on tyhjä muista asiakkaista. Tyylikkäästi pukeutunut huiskuttaja, baarityttö, tulee pitämään minulle seuraa. Hän ei ole enää kovin nuori, mutta silti kaunis.

Hänen oikeaa nimeään en muista, mutta sanoo lempinimensä olevan Stuart. Eikös se ole  miehen nimi? Se tekee minut hieman varautuneeksi. Hänellä on kuitenkin normaali naisen ääni, eikä käheä raakunta. Hän on myös sirorakenteinen ja lyhyt, eikä näytä tyypilliseltä ladyboy -hujopilta. Kysyn kuitenkin varmuuden vuoksi suoraan ja hän vannoo, ettei ole ladyboy.

Sen sijaan baarin omistaja on ruma ladyboy. Hän ei sano minulle sanakaan. Hyvä niin. Hän ilmeisesti vaistoaa, etten pidä hänenlaisista. Tilaan appelsiinimehun ja baarityttö pyytää minua tilaamaan hänellekin jotain ja sanon ”ok, jos otat jotain alkoholitonta”. Se sopi hänelle mainiosti.

Stuart osaa yhtä hyvin tai huonosti englantia kuin minäkin ja juttelemme kaikenlaista. Tilaan illan aikana kolme samanlaista mehua kummallekin. Vitsailen, että en kohta kykene ajaa hotellilleni. Mehuuni ei tiputettu tyrmäystippoja, eikä minua yritetty ryöstää.

Pelaan Stuartin kanssa biljardia. Aika kuluu kuin siivillä ja yhtäkkiä huomaan, että kello on kaksi yöllä. Päätän palata hotellilleni. Silloin Stuart sanoo, että omistaja päästää hänet mukaani, jos haluan. Tytöt eivät koskaan ole puhuneet minulle hinnasta mitään, enkä minä ole kysynyt, mutta nyt kysyn, lähteekö hän  ilmaiseksi.

En halua seksiä, mutta hän pääsisi nukkumaan yhden yön kunnon vuoteessa. Jos oli totta, mitä hän oli minulle kertonut, että hän nukkuu yleensä yöt baarissa surkealla patjalla. Minulla on huoneessani 3 metriä leveä sänky. Stuart kuitenkin sanoo, ettei voi lähteä ilmaiseksi, mutta sanoo hinnakseen 1000 bahtia eli sen hetkisen kurssin mukaan noin 20 euroa. Lähden kuitenkin ilman häntä ja tunnen syyllisyyttä, kun en maksanut hänelle edes yhtä yötä pois baarista.

Eksyksissä

On pimeää ja eksyn pahanpäiväisesti. Joudun jollekin ihme kujalle, joka on nuoria tyttöjä täynnä. He metelöivät ja näyttävät humalaisilta. He menivät pyöräni eteen ja koettavat saada minut pysähtymään. Joku istuu pyörän taakse ja ajan varovaisesti muutamia metrejä tyttö kyydissä. Joku yrittää siepata virta-avaimen. Se on hieman pelottavaa.

Pääsen kuitenkin varovaisesti ajamaan heidän ohitseen, kunnes isokokoinen tyttö kädet levällään tukkii tieni totaalisesti. En voi ajaa hänen päälleenkään ja on pakko pysähtyä. Hän vaatii päästä mukaani. Yritän kohteliaasti kieltäytyä, ei käy. ”Etkö pidä minusta?”, on heti seuraava kysymys. Pidän, pidän, valehtelen.

Tyttö yrittää kosketella intiimialueitani ja samalla hamuta pyörän virta-avainta. Puoliväkisin siirrän hänet syrjään ja käännän varovasti kaasua. Tyttö näyttää minulle kieltään. Huh. Tulee jälleen mieleen Sodoma ja Gomorra.

Ajan kymmeniä kilometrejä ja olen täysin eksyksissä. Kello on jo ainakin kolme, ellei enemmän. Rukoilen Jumalaa opastamaan minut hotellilleni. Soitan kännykällä ja herätän Pompun keskellä yötä. Helpottaa kuulla hänen äänensä, mutta hänestä ei ollut muuta apua.

”Enkeli” opastaa minut hotellilleni

Pysähdyn erään kaupan eteen ja menen sisälle kysymään neuvoa. Siellä ei osata englantia. Kaupan ulkopuolella nainen pitää pientä katukauppaa, ilmeisesti läpi yön. Näytän hänelle hotellin käyntikortin ja karttaa kysyen missä olen. Ei osaa englantia hänkään, mutta tajuaa mistä on kysymys.

Kadulla norkoilee joku narkkarin näköinen poika juoden kaljaa ja naismyyjä kysyy häneltä jotain thain kielellä. Poikakaan ei osaa englantia, mutta soittaa ilmeisesti numeroon, joka on käyntikortissa. Sitten hän hyppää skootterinsa selkään ja elehtii minua seuraamaan.

Tovin aikaa seurattuani maisemat alkaa näyttää tutuilta ja pian olemme hotellillani. Tarjoan pojalle rahaa avusta, mutta hän kieltäytyy ehdottomasti. Olen hämmästynyt. Ensimmäisen kerran joku täällä tekee minulle merkittävän palveluksen ilmaiseksi! En olisi millään osannut takaisin ilman hänen apuaan, varsinkin, kun kello oli siinä vaiheessa jo ainakin 4 aamuyöllä. Narkkarin näköinen poika oli kuin Jumalan enkeli, lähetetty johdattamaan minut kotiin! Kiitos!