Olen odottanut Epirubisiini – tankkauksen aloittamista kuin lehmä uutta kesää. Voimattomuutta ja särkylääkkeiden syöntiä on kestänyt jo turhan pitkään. Noin viikko sitten jätin kokeilumielessä ottamatta. Seurauksena tuttu jäytäminen ja lisäksi kuumetta 38.2. Tiedän, että olisi pitänyt soittaa sairaalaan, jos kuume on yli 38, mutta en soittanut, vaan otin särkylääkettä.

22. päivä jätin taas särkylääkkeet ottamatta. Seuraavan päivän (23.) iltana oloni oli huono ja kuumettakin 38.4. Tällä kertaa soitin sairaalaan, josta kehotettiin tulemaan heti päivystykseen. Lähdin vaimoni kanssa, joka myös ajoi autoa.

Jonoa ei ollut paljon ja pääsin verikokeisiin melko pian. Hoitaja mittasi kuumeeni, joka oli noussut jo 39.2:een. Sain 1000mg Panadolia kuumeeseen. Se ei kuitenkaan tehonnut kunnolla jäytämisiin ja otin n. puolen tunnin kuluttua laukustani puolikkaan Buranaa lisäksi. Sen jälkeen jäytämiset hävisivät.

Minulta otettiin myös virtsanäyte ja röntgenkuvat keuhkoista ja kyljestä. Lääkäri kuunteli keuhkojani, äänet ok. Paineli mahaani, ei kipuja. Tarkasti ihoni, ei ihomuutoksia. Kokeiden tuloksien selvittyä, niissä ei näkynyt mitään hälyttäviä merkkejä ja lääkärin mielipide oli, että sytostaattihoidon voi aloittaa.

Huokaisin helpotuksesta, koska en olisi halunnut yhtään lykätä aloitusta. Lopullisesti asian kuitenkin päättäisi syöpälääkäri. Minua kehotettiin vielä menemään labraan vähintään pari tuntia ennen sytostaatti-aikaa. Labrassa otettaisiin vielä verikoe kertaalleen. Päivystyksessä makoilin sängyssä n. kaksi ja puoli tuntia.

Epirubisiini vaikutti nopeasti!

24. päivä koitti vihdoinkin! Oloni oli edelleen kehno. Vaimoni sai koulusta vapaata ja lähti minulle kuskiksi ja seuraksi sairaalaan. Kävin labrassa n. klo 11. Noin klo 13 ilmoittauduin päiväsairaalan syöpäosastolle. Joimme pullakahvit, jonka jälkeen pääsin hieman etuajassa makailemaan sängylle.

Hoitaja mittasi kuumeen korvamittarilla. Sitä oli 37.7. Myös tulehdusarvo kokeiden mukaan lievästi koholla. Jäytämistäkin pukkasi. Harmittelin, että ei huvittaisi lykätä hoitoa. Hoitaja varmisti asian lääkäriltä, joka ilokseni näytti vihreää valoa.

Ensin hoitaja laittoi kuumaan kääreen vasempaan käsivarteeni. Kun kääreen lämpö alkoi haaleta, hoitaja työnsi neulan ranteeni suoneen. Ensin tiputettiin pahoinvointilääkettä. Sitten kortisonia. Vai oliko molemmat samassa liuoksessa. Sen jälkeen vaaleanpunaista Epirubisiinia.

Noin puolessa välissä tiputusta jäytäminen alkoi olla sitä luokkaa, että harkitsin kaivaa laukustani särkylääkettä, mutta päätin kuitenkin odottaa tiputuksen päättymistä. Ennen kuin tiputus päättyi, huomasin, että ei enää jäytänytkään!

Oloni tuntui hyvältä ja vähän nälkäkin. Tosin saattoi johtua kortisonistakin. Lopuksi suoneen tiputettiin vielä kirkasta nestettä, muistaakseni suolavettä. Kaikkineen toimenpide lämpökääreineen ja odotteluineen kesti noin tunnin. Pääsin heti neulanpoiston jälkeen lähtemään. Kävimme vielä kaupoilla ennen kotiin palaamista.

Tänä aamuna heräsin taas turhan aikaisin, mutta onnellisena!  En ole syönyt särkylääkettä sitten 23. päivä. On hyvä fiilis, ei voimattomuustunnetta, ei jäytämisiä. Ei edelleenkään tätä kirjoittaessa.

Ulkona on kaunista. Linnut visertää. Lähdenkin tästä ruohoa leikkaamaan…