Sain idean tähän blogaukseen siitä, kun nuorin poikani oli käymässä ja juttelimme Suomen historiasta. Poikani huomasi, että tunnetuimpien kulttuuripersooniemme nimet eivät kuulosta kovinkaan suomalaisilta.

Aloitetaan vaikka Michael Agricolasta, jota myöskin ”suomenkielen isäksi” tituleerataan. Agricola vaikuttaa myyttiseltä persoonalta, jonka varhaishistoriasta ei tiedetä juuri mitään. Paitsi se, että hän oli ruotsalaistaustainen, jonka oman äidinkielen arvellaan olleen ruotsi.  

Agricolan ohella suomalaisen identiteetin peruspylväiksi katsotaan myös Johan Vilhelm Snellman, joka syntyi Tukholmassa. Vahvasti ruotsalaiset sukujuuret omaavana ja ruotsia puhuvana Snellman opetteli suomenkielen. Snellman vaikutti Suomen rahayksikön markan luomiseen. Snellmanin kuvat löytyivät v. 1940:n 5000 markan ja v. 1976:n 100 markan setelistä. Kolmas samanmoinen oli  Elias Lönnrot, joka mm. kokosi suomalaisena kansalliseepoksena tunnetun Kalevalan.

”Puhuu kuin Ruuneperi”. Suomenruotsalaista Johan Ludvig Runebergia arvostetaan korkealle Suomen kansallisrunoilijana. ”Ruuneperi” on saanut myös nimikkotortun, jota syödään Runebergin päivänä.

Myös ”satusetä”  Zachris ”Sakari” Topelius oli suomenruotsalainen, joka on aateloitu suomalaisuuden historian merkkihenkilön seppeleellä. Puhumattakaan ”kansakoulun isästä”, Uno Cygnauksesta, joka oli ruotsinkielinen, mutta osasi onneksi myös suomea.

Suomen ensimmäinen presidentti oli nimeltään Carl Johan Ståhlberg. Toinen Lars Kristian Relander. Kolmas Pehr Evind Svinhufvud, jonka sukujuuret tulevat Ruotsista ja Norjasta. Svinhufvud osasi suomea, mutta siitä huolimatta halusi opiskella ruotsinkielisessä koulussa.  

Länsinaapuriin kallellaan olevalla linjalla jatkaa Suomen kuuluisin säveltäjäkin, ”Jean” Johan Christian Julius Sibelius, jonka koti oli ruotsinkielinen.

Carl Gustaf Emil Mannerheimia kunnioitetaan suurena sotapäällikkönä ja Suomen 6. presidenttinä. Värikkään elämän elänyt moniosaaja C.G palveli myös Venäjän armeijassa, kohoten kenraaliksi asti. Suomessa hänelle annettiin marsalkan arvonimi, joka on sotilasarvoltaan kenraaliakin korkeampi.

Mannerheimin henkilöhistoriassa vilisee lähes yksinomaan ulkomaalaistaustaisia nimiä. Hänen sukujuurensa tulevat Ruotsin kautta Saksasta, mutta äidinkieli oli ruotsi. Mannerheimin sanotaan olleen varsinainen kielinero, joka puhui sujuvasti venäjää, saksaa ja ranskaa. Lisäksi jonkun verran puolaa, portugalia, latinaa, englantia ja jopa kiinaa!

Suomenkieli ei näyttänyt marsalkkaa hirveästi kiinnostavan, koskapa alkoi opiskella suomenkieltä vasta viisikymppisenä Suomen itsenäistymisen jälkeen. Ilmeisesti olisi ollut vähän noloa, jos Suomen presidentti ei olisi osannut suomenkieltä.. (blogistin käsitys) .

Edes vaimokseen Mannerheim ei huolinut suomineitoa, vaan venäläisen Anastasia Arapovan, jonka kanssa meni naimisiin 25 vuotiaana.

Entäpä sitten suomalaisten suuresti rakastama uskonlahko, luterilaisuus, joka kuuluu olennaisena osana suomalaisuuteen. Luterilaisuus pohjautuu saksalaisen Martti Lutherin teeseihin, jotka hän naulasi v. 1517 kirkon oveen. Viime vuosien hienoisesta jäsenmäärän laskusta huolimatta suomalaiset yhä luottavat luterilaisuuteen murskaluvuin. 75% suomalaisista kuuluu luterilaiseen kirkkoon.

Äskettäin juhlittiin ”muumimamma” Tove Janssonin syntymän 100-vuotispäiviä. Jansson oli suomenruotsalainen hänkin, jonka isä suomenruotsalainen ja äiti ruotsalainen.

Kuten huomaamme, Suomen historian havisevilta lehdiltä on vaikea löytää mitään todella omaa supisuomalaista kulttuurillista taustaa. Pikemminkin syntyy vaikutelma, että ”suomalaisuuden” ovat luoneet ruotsalaiset,  saksalaisten ja venäläisten avustuksella. Nykyäänkin suomenruotsalaisia pidetään jotenkin parempina, sivistyneempinä ja ”herraskaisempina” kuin pelkästään suomea puhuvia (metsä)suomalaisia. Monet rikkaat ”suomalaisina” tunnetut suvut ja nimet ovat ruotsalais- tai saksalaisperäisiä: Ehrnooth, Wahlroos, Fazer.. ah,  kuinka suomalaista.

Aina kun Ruotsin kuninkaalliset vierailevat Suomessa, kansa ryntää kaduille sankoin joukoin hurraamaan ja valokuvaamaan. Sauli ja Jenni saavat kierrellä niin Tukholmassa kuin Hakaniemen torilla jokseenkin rauhassa. On se niin väärin.

Mikä sitten on alkuperäistä suomalaista kulttuuria? Onko sellaista olemassakaan? Sauna terva ja viina, ruisleipä, mämmi ja kalakukko? Entä ovatko lappalaiset aboriginaaleja. Niitä supisuomalaisia? En usko, koska heitä asuu muissakin pohjoismaissa ja saami ei kuulosta suomenkieleltä.

Wikipedian mukaan suomalaisten geneettinen alkuperä on edelleen hämärän peitossa. Joidenkin mielestä suomalaiset ovat ulkoavaruudesta tulleita alieneita. Ehkä olemmekin. Usein matkustellessani ulkomailla joudun täyttämään papereita, joissa minua kutsutaan ”alieniksi”.