9 päivää ensimmäisestä kabatsitakselista. Tuntuu, että olo kohenee päivä päivältä. Viime lauantaina söin viimeksi särkylääkkeitä. Muitakaan lääkkeitä en ole viime päivinä tarvinnut. Voimattomuutta, lievää ummetusta ja kumarasta seisomaan nousuhuimausta on esiintynyt, mutta ne ovat pikkujuttuja jäytämisen rinnalla. Äitini mottoa lainatakseni ”jos saisi olla näinkin”, niin hyvin menee. Paraneminen on kuitenkin päämääräni. En usko ”ei voi parantaa” -humpuukiin. Jumala voi.