Teini-ikää lukuun ottamatta olen pyörinyt kristillisissä piireissä melkein koko tähänastisen elämäni, milloin enemmän, milloin vähemmän. Lapsenakin kävin pyhäkoulua. Nykyään vähemmän, jos ollenkaan ja vaellan ns. sammutetuin lyhdyin. Ainakin melkein. Toivon kuitenkin, että kynttilänsydän vielä jotain hehkua tielleni hohkaisi. ”Taivas on uskoni määrä, matkalle tahdo en jäärä..”.

Seurailen kuitenkin mediasta mitä rintamalla tapahtuu. Parhaillaan, ehkä hieman yllättävästikin, pistetään pannaan Pirkko Jalovaaraa. Jopa Wikipedian viime hetken päivitys on mielestäni subjektiivinen ja yksisilmäisesti sekulaarimedian käsityksiä mukaileva. Jalovaara on kuitenkin, ainakin kristillisissä piireissä, ollut varsin tunnettu puhuja jo pitkään. Käsitykseni mukaan arvostettukin, varsinkin kiertäessään Suomea ”kaatajapappi” Seppo Juntusen parina.

Pöly Juntusen ympärillä on jo laskeutunut aikapäiviä sitten. Nyt lienee Jalovaaran vuoro kuohuttaa ”muraa ja mutaa”.

”Rakkaalla lapsella” on monta nimeä: Riivaajat, demonit, langenneet enkelit. Maailman sivu niistä on puhuttu kristillisissä seurakunnissa. Myös sairauksia aiheuttavia henkiä on seurakunnankokouksissa käsketty lähtemään Jeesuksen nimessä ja veressä. Ei niissä ole mitään uutta piireissä pyörineille.

On ollut monenlaisia julkisiakin yhteiskristillisiä missioita, missä ihmisiä on kaatunut ym. ilmiöitä, joihin itsekukin saa uskoa tai olla uskomatta. Helluntailaisen Niilo-Ylivainion aikoina juttuja ilmiöistä oli enemmänkin lehdissä, mutta en muista kiellettiinkö häntä saarnaamasta joissakin luterilaisissa kirkoissa? Siksi hieman kummastelen, miten yksi MOT -ohjelma yhtäkkiä on aiheuttanut Jalovaaralle porttikieltoja kirkkoihin?

Luterilaisista vain 27% uskoo ”kirkon opettamaan Jumalaan”

Ehkä  selitys on siinä, että Jalovaara profiloituu luterilaiseksi ja saarnasi luterilaisessa kirkossa, jonne tv-toimittaja sattui eksymään ja teki saarnasta ”kohuohjelman”. Ohjelmassa esitetyn statistiikan mukaan Suomen luterilaiseen kirkkoon kuuluu nykyään 77% suomalaisista. ”Kirkon opettamaan Jumalaan” jäsenistä uskoo kuitenkin vain 27%. Vuoden aikana 53% jäsenistä ei käy kirkossaan kertaakaan. Vähintään kerran kuukaudessa käy vaivaiset 7%, joista heistäkin puolet kuuluu kirkon helmassa toimiviin herätysliikkeisiin. Ei ihme, että kirkot kumisevat tyhjyyttään, paitsi kauneimpien joululaulujen aikaan.

Vaikka poistumaa on tapahtunut takavuosiin verrattuna, niin silti sitkeästi suomalaiset ripustautuvat kirkkoon, vaikka eivät  kirkkonsa opettamaan Jumalaan edes usko. Ja vaikka narisevat kirkollisveroista tai siitä, ettei kirkko hyväksy homopareja tai homopappeja ja milloin mitäkin homoja. Vai joko pyhäkköpojat hyväksytään kirkossa?

Uusia jäseniä kirkko saa pääasiassa syntyvyyden kautta, mutta joskus aikuisiakin siihen liittyy. Uutiset kertovat, että entinen presidentti Tarja Halonenkin on liittynyt takaisin kirkkoon.

Menneiden aikojen kuuluisa luterilainen, tosin kirkon sisäiseen herätysliikkeeseen lukeutuva hänkin,  saarnaaja ja kirjailija, Urho Muroma, on sanonut: ”kun Henki sammuu, niin konstit alkavat”.

Jalovaara täyttää kirkot, mutta edellä mainittujen tilastojen valossa hän selvästikin edustaa harhaoppista, koska uskoo Jumalaan, eikä siten ole tervetullut ”satuilemaan” ja opettamaan oppeja kirkkoon, jonka Jumalaan jäsenenemmistö ei usko.

Jos Jalovaaran kaltaiset karismaatikot ovat kirkkoon tervemenneitä, niin kaikenkirjavat konstailijat näyttävän olevan tervetulleita. Esimerkiksi tammikuussa Helsingin temppeliaukion kirkossa esitettiin näytelmä ”kuka maksaa innovaation?” Lehtitietojen mukaan näyttelijät mumisivat käsittämättömiä ja hokivat ”ripsipiirakkaa” yli sata kertaa! He esittelivät seurakunnalle alastomia peräpeilejään ja rikkoivat ja häpäisivät kristillisiä symboleja mm. liottamalla jalkoja kastemaljassa. Jos joku ei tajunnut, mistä oli kyse, niin näytelmä kuulema käsitteli nuorten itsemurhia. Melkoista innovaatiota Jumalan huoneessa! Eksorkistia eli manaajaa ei tainnut katsojien joukossa olla, sillä näyttelijät kuvauksen perusteella todella käyttäytyivät kuin riivatut!

Riivattuja, onko heitä?

Evankeliumeissa esitettyjä riivattuja pidetään sekulaarimaailmassa pelkästään sairaina, henkisesti tai muuten, mutta evankeliumeissa oli myös toisin päin: Jotkut sairaat todella olivat riivattuja. Eivät kaikki kuitenkaan.

Demonit ovat kuin parasiitteja, jotka loisivat hallintaansa joutuneessa isäntäruumiissa, aiheuttaen riivatulle monenlaisia ongelmia, hulluutta ja fyysisiä sairauksia. Jeesuksen mukaan jotkut lajit ovat jopa niin sitkeitä, etteivät tule ulos riivatusta Jeesuksen opetuslapsen käskyllä, vaan vaativat rukousta ja paastoa.

Mitä tulee lääkkeisiin, niin riivaajahenkiin ne tuskin tehoavat. Jalovaara saarnasi: ”Lääkkeet ovat yksi tapa, jota paholainen käyttää, jotta pääsee todella sinun sisimpääsi, henkeen sieluun ja ruumiiseen”. Yksi tapa. Tuskin hän kuitenkaan kaikkiin lääkkeisiin viittasi. Jeesus itsekin käytti kerran lääkettä, melko primitiiviseltä kuulostavaa seosta tosin, voidellessaan syljestä ja mudasta valmistamallaan tahtaalla erään sokean silmät ja hän tuli näkeväksi.

Media käyttää lauseita repäistynä asiayhteydestään. Ennen edellistä lausetta Jalovaara nimittäin puhuu sairaista, jotka ovat kauan syöneet lääkkeitä, jotka mahdollisesti ovat ”ikään kuin sumentaneet tietoisuuden” siitä, että paholainen on päässyt sisään. Mielestäni taida monellakaan moista tietoisuutta olla, vaikka lääkkeitä ei söisikään. Useimmille tuskin ensimmäisenä tulee demonit sairauden aiheuttajana mieleen. Puhe on kuitenkin sairauksista, jotka saattavat olla demonista alkuperää, mutta ei välttämättä. Tuskin kaikki sairaudet sylttytehtaalta ovat, koskapa Jeesus itsekin listaa sairauksien parantamisen ja riivaajien ulosajamisen erikseen merkkeinä, jotka seuraavat uskovia.  Tai, en tiedä, vaikka viime kädessä olisivatkin. Kaikki paha mitä itse kussakin meissä ja ympärillämme näemme on syntiinlankeemuksen seurausta.

Huumeet ja huumeiden kaltaiset lääkkeet, varsinkin yhdessä alkoholin kanssa nautittuna, voivat hyvinkin helpottaa riivaajahenkien possessiota. Todella paljon tapahtuu väkivaltarikoksia ja muuta pahaa alkoholin käytön seurauksena. Lähes aina ihmiset syyttävät alkoholia, huume-, tai lääkepöhnää tekemisistään: ”Enhän minä muuten”. Vastuu sysätään nautitulle aineelle ja tekijän itsensä sanotaan olevan sairas ja siksi syyntakeeton. Ainakin alentuneesti.

Päivitys 4.3.2013:  Sairastaminen ja riivaajan possessoituminen ihmiseen ei kuitenkaan automaattisesti ole  sama asia. Raamatusta löytyy paljon esimerkkejä pelkästään sairastamisesta, varsinkin VT:ssä. Veikkaisin, että jokainen uskovainenkin joskus sairastaa. Jotkut kroonisestikin. On mahdotonta ajatellakin, että demoni voisi olla samassa talossa, jota Pyhä Henki asustaa. Lääkkeiden syönti ei muuta tilannetta. Kenties kuuluisin ja yli kirkkokuntarajojen arvostetuin kansainvälinen saarnaaja, Billy Grahamkin, sairastaa Parkinsonin tautia. Olin, muuten itsekin mukana vuonna 1987 Billy Grahamin kokouksessa, Missio Helsingissä.

Lääkäreihin ja lääkkeisiin luotetaan sokeasti. Kun lääkäri määrää rohtoa nauti, niin nappi heitetään poskeen, vaikka ei tiedetä mitä nappi sisältää ja miten se vaikuttaa. Sitten syntyy talidomidi lapsia. On heitetty epäilyksiä Hyvinkään ampujankin, koulusurmaajien jne. tekojen olevan yhteydessä tekijöiden nauttimiin tiettyihin lääkkeisiin. Voidaan hyvällä syyllä todeta, että jollekin ”pirulle”, oli se demoni tai jokin muu, alkoholi, huumeet ja tietyt lääkkeet altistavat, jos ihmisen pahojen tekojen sanotaan  johtuvan niistä, edes osittainkin, eikä ihmisestä itsestään.

Suomi on puoliksi vapaa maa, lukuun ottamatta tolkutonta holhousta, jossa tietyissä asemissa olevat virkaa tekevät kuvittelevat toisten puolesta tietävänsä mikä itse kullekin on parasta. Eutanasiaa voimakkaasti ajetaan Suomeen, koska ”on oma valinta kuolla, jos sairastaa vaikeaa tautia”. ”On oma valinta haluaako tehdä abortin”. Täytyy sitten olla oma valinta syökö lääkkeitäkin, jos sairastaa. Itse en esim. ottanut suurella vöyhkeellä tarjottua sikapandemiarokotetta ja yritän muutenkin välttää turhaa lääkkeiden syömistä. En siksi, että pelkäisin riivaajien possessiota. Se vain on oma valintani. Aspiriini ja Rennie ovat yleisimmät lääkkeet, joita silloin tällöin napsin. En mene helposti lääkäriinkään. Korkeintaan hammaslääkäriin. Vaimolleni olen sanonut, että, jos minun pitää mennä sairaalaan, niin ala järjestää hautajaisia. 

Sekin on valinta mennäkö kristilliseen parantamiskokoukseen. Kokemusta on, että monet mieluummin sairastavat kuin menisivät vaikka edes kerran kokeilemaan kepillä jäätä johonkin kristilliseen tilaisuuteen, jossa sairaiden puolesta rukoillaan. Ilmeisesti ”vastahenki” ihmisten mielessä on niin voimakas, että ei voi mennä kyseisiin paikkoihin, vaikka olisi kuinka sairas. Lääkäriin meno ei vastahenkeä aiheuta. Heitän ilmaan kysymyksen: Mikä kyseisen vastahengen aiheuttaa, niin, että, sairauskin on pienempi paha kuin avun hakeminen paranemiskokouksesta?

Hk. en suoralta kädeltä voi allekirjoittaa väitettä, että ”Jumala käyttää lääkäreitä”. Kuka käyttää aborttilääkäreitä? Ei ainakaan  Jumala! Tai, kuka antaa selityksen sille, miksi Jumala suosisi rikkaita auttaakseen heitä lääkäreiden avulla? Varsinkin maissa, joissa ei ole sosiaaliturvaa. Rikkaat menevät köyhien ohi ”Jumalan autettavaksi” yksityisille lääkäreille sosiaaliturvamaissakin.