Talo, jossa asun, on numeroltaan 13. En ole taikauskoinen, vaikka varsin paljon vaikeuksia olemme joutuneet kokemaan. Mainittakoon nyt vain sähköjohtojen käryäminen ullakolla, niin, että sähkötyöt meni kokonaan uusiksi. Ei ihmekään, kun maadoitusta ei ollut ollenkaan ja raskaasti kuormitettu liian ohut johto oli pistetty 32 ampeerin sulakkeen taakse! Johtohan siinä silloin toimii sulakkeena! Kuin myös oli työmiehiltä unohtunut viemäröinti suihkutilasta, niin että ehdimme laskea tuhansia litroja vettä suoraan lattian alle, ennen kuin itse huomasin asian ryömiessäni rossitilaan, jonne ei luonnollisestikaan oltu rakennettu mitään tuuletusreikiä..

Puhumattakaan vessanpöntöistä, jotka ei vetäneet, koska käärmeen lailla talon alla kiemurteleva viemäriputki oli asennettu ylämäkeen. Paljon muitakin taloon liittyviä ongelmia on tullut esiin, kun yhdestä on selvitty. Tuoreimman ongelman inspiroimana vaimoni alkoi lepyttää henkiä tarjoamalla niille ruokaa. Safkalautanen oli tuolilla ja tuoli oli auton edessä ja oltiin lähdössä kaupungille. Olin harmistunut ja tilanne niin tragikoominenkin, että en tällä kertaa malttanut pitää turpaani tukossa, vaikka mielestäni olenkin edistynyt siinä suhteessa kiitettävästi menneistä ajoista.
Todellisuudessa talon nro 13 vaikeudet johtuvat rahan ahneista, välinpitämättömistä, ammattitaidottomista ja huolimattomista ihmisistä, eikä mistään hengistä. Aloin arvostella lepytystä ja lepyttäjääkin, eikö hän nyt ymmärrä. Pahin moka virheiden sarjassa ehkä oli, kun kutsuin hiukopalaa vaativia henkiä demoneiksi. Kristillisessä mielessähän henkien palvonta on samaa kuin uhraamista riivaajille, eli langenneille enkeleille, eli demoneille. Hassua sinänsä, että henkien lepyttämiseen riittää, jos niille tarjoaa känttyä, mutta vaimon lepyttämiseen on keksittävä muita keinoja. Onneksi meni muutamassa tunnissa ohi. Parasta on kuitenkin ennaltaehkäisy, siten ettei sama tilanne toistu. Eli, jos jos jokin sanomani aiheuttaa sytytyksen, en puhu siitä toista kertaa. Näin räjähdysherkät aiheet vähenevät vähenemistään ja toivon mukaan viimein loppuvat kokonaan. Systeemi todella toimii. Vaikeneminen on kultaa, mutta vaatii harjoittelua.

Vaikeuksia aiheuttavat henget näyttävät riivaavan taloja vain täällä. Ainakaan en ole kuullut yhdestäkään thaimaalaisesta, joka syöttäisi henkiä Suomessa. Se, että en ole kuullut, ei tietenkään merkitse, etteikö joku niin jossakin tekisi. Tuskin julkisesti Suomessa kuitenkaan kehdataan. Mutta täällä kehdataan. Kultaisia kuvapatsaita kumarretaan ja epäjumalankuvia palvotaan täyttä häkää kuin muinoin Raamatussa tuhansia vuosia sitten! Sitä Jumalakin ihmetteli profeetan suulla kuinka ihmiset käyttävät luonnon materiaaleja: kiveä, kultaa, rautaa ja puuta moninaisiin tarpeisiinsa ja sitten tekevät samoista aineksista itselleen jumalan, jonka eteen heittäytyvät!  ”Kuka hyvänsä muovatkoon jumalan ja valakoon kuvan, ei se mitään auta”, sanoo Herra. Ei auta mitään sekään, että syöttää henkiä tai juottaa.

Täällä uskotaan myös ennustajaeukkoihin. Niiltä  käydään ahkerasti kyselemässä tietoja tulevasta ja neuvoja kannattaako tehdä sitä ja tätä. Samat ihmiset maksavat ennustajille yhä uudelleen, vaikka he ennustavat omia kuvitelmiaan. Joskus arvaus tai päättely voi osuakin kohdalleen, mutta useimmiten metsään menee. Samaa tapahtui Raamatun aikoina, eikä Jumala katsonut hyvällä ennustajilla ja tietäjähenkien luona ramppaamista.

Vaikka en uskokaan, että henkiä parveilisi joka puun oksalla, en kiistä henkivaltojen olemassaoloa. Kysymys on siitä mitä ne on, jos niitä jossakin on. En halua herjata demoneitakaan, vaikka rajaa hipoen voi läppä joskus mennä, riippuen tulkitsijasta. En kuitenkaan soisi lukeutuvani siihen ryhmään, josta Raamattu puhuu: ”Kirouksen lapsiin, jotka kulkevat lihan jäljessä saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herrauden, jotka ovat uhkarohkeita ja itserakkaita eivätkä kammo herjata henkivaltoja, vaikka enkelitkään, jotka ovat väkevyydeltään ja voimaltaan suuremmat, eivät lausu heitä vastaan tuomiota Herran edessä”.

Monet sivistymättömät ateistit ja vapaa-ajattelijat, jotka luulevat Raamattua satukirjaksi, vaikka se on Israelin historiaa, tai pilkkaavat uskovaisia ja sanovat, ettei Jumalaa ole, saavat kuitenkin kiittää länsimaisesta vapaudestaan Jumalaa ja kristinuskoa, vaikka eivät Häneen uskoisikaan. Vai onko Stalinin, Leninin, ja vastaavien isäaurinkoisten edustama systeemi parempi? Maat, joita ei kristinuskon valo ei ole päässyt valaisemaan ovat järjestään takapajuloita, taantuneita ja autoritäärisiä, joissa sanavapaus on rajoitettua ja valtaapitävien arvostelu kiellettyä.

Yhtä asiaa kuitenkin mietin. Suomi on käynyt läpi monta herätyksen aaltoa, onkohan täällä ollut vielä yhtään?