Itseasiassa 5 tuntia aiemmin kuin Suomessa. Kuten joulun, myös uuden vuoden vaihtumisen vietin toisen kerran  pois Suomesta. Israelissa viettämästäni vuodenvaihteesta 82/83  on niin kauan, etten muista siitä enää mitään. Nyt siis Thaimaassa.

Vaikka en sinänsä niin kauheasti ilotulitteiden ampumisesta perusta, niin kiinnosti nähdä millaista touhu on täällä. Niinpä lähdimme  jotain 22 aikoihin illalla autolla biitsille, jonne ihmisillä täällä on tapana kokoontua ottamaan uutta vuotta vastaan. Naapuripariskunta ja vaimoni siskontytär läksivät mukaan. 

Keskustassa oli aivan järkyttävän paljon kansaa, varsinkin ulkomaalaisia. Vaikka lähtiessä parkkipaikan löytyminen epäilytti, niin ruuhkasta huolimatta sellainen löytyi kuitenkin melko helposti. Hyvä tuuri.  Paljon oli porukkaa biitsilläkin, myös paikallisia. Vaikka oli pimeää, erittäin tuulista ja rantatuolien hinta suolainen 100 bahtia (normaalisti 30-40 bahtia), niin paljon niissä porukkaa istuskeli. Vuodenvaihde tuntuu olevan hyvä busines tuolien vuokraajille. Me emme kuitenkaan tarvinneet niitä.

Täällä ilotulitteiden suhteen suomalaistyylinen viranomaisten  holhous ja pilkunnypläys puuttuu tyystin. Ilmeisesti mitään virallista kontrollia ei ole, vaan uutta vuotta juhlitaan omalla vastuulla. Raketteja myydään vähän joka kulmassa, myöskään niiden laukomisessa ei liene rajoitteita, omaa järkeä ilmeisesti saa käyttää. Rannalla ihmiset ampuivat niitä sikin sokin sankan kansanjoukon keskellä. En huomannut suojalasejakaan muilla kuin itselläni. Ei vara venettä kaada, joten hyvä olla lasit ja täkäläisten pommien laadustakaan ei voi olla varma.

Väen paljoudesta huolimatta kaikki sujui ihan hyvin, joskin muutamia  vähältä piti tilanteita näimme. Tuuli kuljetti jonkun kuumailmapallon palmuun, jossa se paloi pitkän aikaa. Seurasimme syttyykö koko palmu tuleen. Ei  syttynyt. Aikansa roihuttuaan pallo irtosi ja alkoi vajota kohti  läheistä ulkoilmaravintolaa, mutta ilmeisesti mitään vahinkoa ei tapahtunut.

Pallot lähtevät usein vaivoin nousuun, aluksi matalalla lentäen. Pari kertaa oli muutamien hiukset vaarassa, kun porukka seisoskeli selin kohti salakavalasti lähestyvää palloa. Lähellä olevat onneksi huutelivat varoituksia ja asianomaiset ehtivät väistää. Biitsi täyttyi nopeasti tulitteiden kärystä. Paukkeen keskellä tunsin imelän kirpaisun niskassani. Siihen oli tipahtanut taivaalta raketti. Ilmeisesti keppipää edellä, koska rikkoi ihoa ja teki punaisen paukaman. Hieman kipeä vieläkin.

Normaalien ilotulitteiden lisäksi ihmiset täällä siis lähettävät kuumailmapalloja tuulen mukaan tuhansittain! Valtaosa on valkoisesta (silkki?)paperista valmistettuja ja niitä myydään eri kokoisia 1-3 euron hintaan. Punaisia sydämenmuotoisiakin näkyi muutama.  Suuaukon keskellä on tikkataulun keskustaa muistuttava nauhakiekko, joka on kyllästetty vahamaisella aineella, samanlaisella kuin ulkosoihduissa,  parafiinia tai jotain. Syttyykin yhtä huonosti kuin ulkosoihtu, mutta kun saa palamaan, niin ei sammu kovassakaan tuulessa.

Vaimoni oli ostanut muutamia palloja ja hiekkaan työnnettäviä pikkuraketteja, joissa ei ole keppiä. Ammuimme kaikki ennen keskiyötä. Ihan kivoja. Raketeista yksi ei lauennut, mutta siihen jäi kuitenkin pieni pätkä sytytyslankaa. Naapurin mies lainasi lasejani ja sai sen syttämään ja sekin lähti ja osoittautui kaikista hienoimmaksi pikkuraketeistamme.

Kuumailmapalloista yksi iso ja yksi pieni tuhoutui sytyttäessä. Repeilivät ja karkailivat tuulenpuuskassa ja syttyivät palamaan maassa. Oli kuitenkin hauskaa koheltaa niiden perässä. Navakka tuuli vaikeutti pallojen sytyttämistä ja käsittelyä. Opin, että, kun tulen saa syttymään, niin palloa pitää pitää aisoissa melko kauan ja odottaa, ennen kuin se suostuu nousemaan. Paras tapa on pitää palloa maassa hiekkaa vasten, ettei liekin lämpöä karkaa tuuleen.

Otin joitakin kuvia ja videoita, mutta juuri ennen H-hetkeä eli keskiyötä tietenkin muistikortti tuli täyteen. Keskiyön aikana näkyivät komeimmat paukut. Tosi isoja ja hienoja. Ne ammuttiin jossain kauempana, mutta näkyivät rannalle hyvin. Puolen yön jälkeen lähdimme pois. Poistuminen kävi hitaasti, koska kansaa poistui samaan aikaan samaa tietä todella paljon!

Matkalla ostimme pesäpallon kokoisen ”munkkihampurilaisen”, jollaista en ollut aiemmin syönyt. Öljyssä paistettu pallukka oli työnnetty tikun nenään, josta kiinni pitämällä sitä saattoi syödä. Munkin sisällä oli makkaran pala. Ihan hyvän makuista. Oli ihan kiva kokemus täällä Uuden Vuoden vastaanotto meren rannalla, vaikka muuten periaatteessa samanalaista räiskintää kuin muuallakin maailmassa.

Vuosi 13 on nyt alkanut. Asuintalon numero on sekin 13. Pari chilipensastani on tuottanut  satoa. Toinen miedompaa lajia, mutta toinen mukavan tulinen. Olen sipultanut tuoreita palkoja ruokaani. Naapurilta saamani skorpion-habanerot ovat hyvällä taimella. Banaanipuissa on 3 terttua. Bougainvilleat kukkivat. Elämä jatkuu..