24.10, keskiviikkona, kuume nousi 39.7:ään ja oli lähdettävä sairaalaan päivystykseen. Ajattelin, että tutkimusten jälkeen pääsen kotiin, en ollut varautunut jäämään. Tulehdusarvot olivat kuitenkin niin korkeat, että minut vietiin sädesairaalan vuodeosastolle antibioottitiputukseen. Kyseessä oli vaarallinen infektio, jonka ajateltiin johtuvan ikenessäni olevasta mätäpallukasta.

Seuraavana päivänä mätäpallukka poistettiin leukapolilla. Viikko piti syödä soseruokaa ja kurlata hampaat tietyllä nesteellä, jotta tikattu haava paranisi hyvin.

Pari ensimmäistä päivää olin kahden hengen huoneessa yksin, kunnes kaverikseni tuotiin toinen potilas. Kaveri vaihtui neljä kertaa, mutta itse pysyin samassa huoneessa.

Täysihoidossa

Päivät alkoivat rullata rutiininomaisesti täysihoidossa ruokailuineen ja kahvitteluineen. Ruokahaluni oli palautunut, mikä oli hyvä merkki, ja söin kaiken mitä tarjottiin ja mitä valitsin. Silti en lihonut.

Nestetasapainon ylläpitämiseksi minun oli juotava vähintään 2.5 litraa nestettä päivittäin. Juomisista pidettiin kirjaa erillisellä lomakkeella. Minulle kertyi vaadittava määrän ja ylikin melko helposti.

Jos tarjottu ruoka ja juoma ei riittänyt, niin päiväsalista saattoi hakea lisää. Sieltä sai hedelmiä, limsaa, wishyä, jogurttia, rahkaa, soppaa, smoothieita ym. Monet potilaat vain olivat niin huonossa kunnossa, etteivät pystyneet itse hakemaan. Asia hoitui kutsumalla napista hoitajan paikalle.

Tapanani oli käydä joka aamu suihkussa ja päiväsalissa lukemassa päivän Keskisuomalainen. Eipä siinä paljon lukemista ollut, uskomattoman tylsä lehti! Kulutin myös aikaa lukemalla kirjaa ja Aku-ankkoja, täyttelemällä ristikkoja ja selaamalla nettiä poikani lainaamalla läppärillä. Sairaalassa oli saatavilla kiitettävän nopea WiFi.

Aloin käyttää Matrifen 12ug -laastaria säännöllisesti ja Oxynorm 5mg tarvittaessa ”läpilyönteihin”, äkillisiin kivuliaisiin koskuihin lähinnä alaselässä. Lähes joka päivä 1-2 ”Oxya” piti ottaa.

Ikään kuin em. kivuissa ei olisi jo tarpeeksi, niin oikea jalka alkoi vihoitella todella tuskallisesti. Siihen ei laastari tehonnut, eikä Oxykaan helposti. Kipu on jotenkin erilaista kuin syöpäjäytäminen, sykkivää ja pistävää kuin lihasta tai jännettä revittäisiin erilleen.

Lääkäri kävi vilkaisemassa jalkojani, totesi kivun hermosäryksi ja sain siihen Lyrica -nimistä lääkettä. Samainen lääkäri kielsi minulta XGevan käytön lopullisesti. Hänen mukaansa se oli aiheuttanut minulle harvinaisen luukuolion määrittelemättömään kohtaan.

Antibioottia suoneen 8 tunnin välein

Antibioottitiputusta annettiin kahdeksan tunnin välein. Kun kuume ylitti 38 astetta, niin aina tehtiin veriviljely, jotta löydettäisiin mahdollisesti verestäni infektion aiheuttanut bakteeri. Sitä ei kuitenkaan koskaan löytynyt. Lääkäri päätteli, että tulehdus ilmeisesti johtuukin perussairaudesta. Maksaankin oli ilmestynyt kuulema pari pesäkettä.

Aloin epäillä korvakuumemittareiden luotettavuutta. Hoitaja testasi kaksi mittaria ja niiden antama arvo korvistani heitti melkein asteella! Vaimoni toi käydessään minulle oman digi-kuumemittarini, joka oli mielestäni tarkempi kuin korvamittarit.

Lopulta kuume alkoi laskea ja viimeiset päivät sairaalassa olin kuumeeton. Koska myös tulehdusarvo oli laskenut, niin lääkäri päätti päästää minut kotiin kahden viikon pakollisen antibioottitiputuksen jälkeen.

Viimeisenä yönä sairaalassa iski erittäin ankara läpilyönti ja vasemman jalan kipu, niin, että itkin ja valitin. Söin kaksi OxyNormia lähes peräkkäin, mutta, kun tuska vain jatkui, hoitaja laittoi lääkettä nestemäisenä suoraan suoneen. Ensimmäistä kertaa tunsin huumaavan vaikutuksen aivoissani: pyörrytti pari minuuttia. Tuska onneksi loppui kuin seinään.

Laastari vaihdettiin tehokkaampaan Matrifen 25ug:seen, joka tehoaa pääsääntöisesti myös alaselkäjäytämiseen. Kotona en saa akuuttiin rajuun kipuun lääkettä suoraan suoneen, mutta lääkäri kirjoitti minulle reseptín tuplasti voimakkaammalle OxyNormille, joita voin ottaa tarvittaessa.

Suun kautta nautittava OxyNorm liukenee hitaasti, kestää noin puoli tuntia ennen kuin se alkaa vaikuttaa. Tulehduskipulääkkeet ovat vähän nopeampia, n. 15-20 minuuttia. Voin ottaa vain parasetamolia. Lääkäri kielsi Ibuprofeenin käytön kokonaan sisäisten verivuotojen riskien eliminoimiseksi.

Jälleen kotona

Vaimoni haki minut sairaalasta noin klo 16. Oli kiva tulla kotiin. Aloin ensimmäiseksi organisoida lääkkeitäni dosettiin.

Illan setti:

• 1 Kalcipos-D
• 1 Doxitin 100mg, antibiootti
• 1 Lyrica 75mg

Aamun setti:

• • 1 Kalcipos-D

• 2 Prednisolon 20mg
• 1 Lyrica 75mg
• 1 Doxitin 100mg, antibiootti
• 1 Somac 40mg

Aika mömmöä! Nyt vasta luin tietoa Lyricasta. Sitä kyllä käytetään neuropaattiseen kipuun, mutta myös epilepsiaan ja yleiseen ahdistuneisuushäiriöön. Vaikka on totta, että tunnemaailmani on herkistynyt, ei minulla ole mitään epilepsiaa, eikä ahdistuneisuutta. Lyrican käyttö loppuu minulta tähän. Jalkakipu on toisinaan todella kovaa, mutta kyllä se helpottaa Pandolilla ja OxyNormillakin, kun tarpeeksi sitä ottaa.