Toukokuun puolen välin jälkeen mittari näytti parina päivänä +30, josta romahti hetkessä nollan tuntumaan. Oli hullun kylmää, tuulista ja sateista. Onneksi kesäkuu alkoi hieman lämpimämmin. Voikukat kukkivat. En halua leikata nurmea ennen kuin voikukat pöllyävät.
Kukassa ovat kielot, syreenit ja pihlajatkin. Ovat taas melkein kuukauden etuajassa. Ennen vanhaan ne kukkivat aina juhannuksen tienoissa.
Pihlaja on nimikkopuuni. Nimeni on kuulema lähtöisin skandinaavisista sanoista reynir tai raun, jotka tarkoittavat pihlajaa. Kaksi pihapiirin isoa pihlajaa olen itse istuttanut ollessani nuori. Pieniä pihlajia on itsestään lisääntynyt lukuisia. Maaperä ilmeisesti pihlajille otollinen.
Havisevia haapoja olen kaivannut sen jälkeen, kun muutin pois talostani, jonka pihapiirissä oli useita suuria haapoja. Syntymäkotini pihassa oli yksi ainoa haapa, jonka isäni jostain syystä kaatoi. Siitä on aikaa ainakin 15 vuotta. Tänä vuonna huomasin ensi kertaa lukuisia pikku haavan alkuja, lähellä sitä paikkaa, jossa iso haapa oli kasvanut. Nyt on sitten haapojakin kasvamassa pihaan ilokseni.
Lintulaudalla käy vilske
Valtaosa linnuista on väriltään vihreitä: Viherpeippoja ja vihervarpusia. Myös punatulkkuja on paljon. Minne pikkuvarpuset ja talitiaiset ovat kadonneet? Viime kesänä niitä oli enemmistö ja edellä mainittuja vähän. Nyt on päin vastoin. Sinitiaisia näkee vähän useammin talitinttejä.
Toisinaan laudalla vierailee tikka ja orava. Uutena tulokkaana on fasaani, joka nokkii ruokintapaikan alle pudonneita siemeniä. En ole koskaan ennen nähnyt fasaania täällä pihamaalla. Nyt ainakin pari urosta ja naarasta elelee pihan tuntumassa. Niiden rääkäisyn kuulee lähes joka päivä. Fasaani päästelee kovaäänisiä kaksoisrääkäisyjä. Ensimmäisen kerran kuullessani läheltä fasaanin ”laulua”, olin lentää persuuksilleni ja ihmettelin, mikä eläin oli kyseessä.
Linnut käyttäytyvät eri tavoin
Lintuja on hauska seurata. Ne ovat luonteeltaan hyvin erilaisia. Tiaiset ovat hyvätapaisia, käyvät nappaamassa yhden auringonkukansiemenen ja lentävät muualle sitä syömään. Ne asettavat siemenen varpaittensa väliin ja nokkivat kuoren auki.
Varpuset, peipot ja punatulkut jauhavat siemeniä kuin kone, kuoret vain lentelevät nokan molemmin puolin.
Tikalle auringonkukansiemenen syönti näyttää vaikealta. Ehkä siksi se roikkuu kaukalon reunassa ja huiskii nokallaan edestakaisin siemeniä maahan, etsien kuorettomia yksilöitä. Niitä sen on helpompi syödä kuin kuorellisia, jotka sen täytyy ensin hakata rikki kaukalon pohjaa vasten. Tai lentää syrjempään kuin talitintti, mutta varpaiden välin sijaan tikka asettaa siemenen pieneen puunrakoon kuin kävyn.
Tikan huono tapa ruiskia siemeniä maahan täytyi jollakin keinoin estää, muuten siemenvarasto tyhjenee tosi nopeasti. Ratkaisin ongelman tekemällä minkkiverkon palasesta ritilän syöttökaukalon päälle. Tikan on otettava siemen kiltisti verkon silmästä, siementen pöllyttäminen nokalla edestakaisin vispaten ei enää onnistu.
Viherpeipot ovat aggressiivisia ja omahyväisiä, niin lajitovereilleen kuin muillekin. Viherpeippo haluaa omia koko syöttökaukalon vain itselleen. Suuri osa sen ajasta kuluukin tappeluun toisten lintujen kanssa ja niiden poishätistelyyn. Pikkuruiset vihervarpuset, eivät pelkää isompaa viherpeippoa, vaan lennähtävät vikkelästi kaukalon toiselle puolelle ja nappaavat siemeniä peippojen nokan edestä.
Tuulenkaadot liiteriin
Tuuli oli kaatanut tontin perälle ainakin 15 puuta. Osa niistä vanhoja suuria kuusia ja mäntyjä. Laskin yhdestä kuusesta yli 60 vuosirengasta. Puut näyttävät hyvälaatuisilta ja häiriöttömästi kasvaneilta. Renkaat ovat tasaisen pyöreitä kuin harpilla piirrettyjä ja ydin keskellä puuta.
Mäntyjen ja kuusien lisäksi pellot ovat kasvaneet umpeen koivua pajua ja leppää. Niistä riittää polttopuuta loppuelämäkseni. Veljeni oli muutamana päivänä avustamassa puidenkaadossa ja pätkimisessä. Hellapuun pituiset pöllinpätkät ovat niin painavia, etten jaksa kantaa niitä liiteriin kuin yhden kerrallaan. Jos kanniskelen kuntoilumielessä 10 pölliä päivässä, niin se tekee 70 pölliä viikossa, se on yksi iso puu viikossa.
Saunan eteinen lämpimämmäksi
Saunan eteisen seiniin ja kattoon olen laitellut kevyttä eristystä. Siivo oli niin valtava, ja kylmä puhalsi seinän rakosista sisään, niin etten viitsinyt lämmittää saunaa toukokuussa kuin pari kertaa. Työ on nyt siinä vaiheessa, että eristeet on paikoillaan ja roina siivottu pois. On jo paljon miellyttävämpää saunoa. Tarkoitus on myös paneloida eteinen myöhemmin.
Juurekset ja vihannekset maahan
Ensimmäiset perunat istutin huhtikuun puolella. Loput perunat toukokuun puolivälissä. Merkkiäkään kasvusta ei vielä näy, paitsi horsmat ja muut rikkaruohot kyllä kasvavat hyvin.
Olen myös istuttanut erilaisia salaatteja, porkkanaa, kaalia, kurpitsaa, kesäkurpitsaa ja maissia. Vain herne ja papu ovat kunnolla alkaneet kasvaa siemenestä.
Kurpitsan siemenet eivät ole itäneet maassa, mutta itivät hyvin ruukuissa sisällä. Istutin taimet tänään ulos. Aika näyttää kuinka niille käy.
KOMMENTIT
Cogito, ergo sum - Rollemaa: Pena in memorian
Cogito, ergo sum - Rollemaa: Unelmia virtuaalisessa tosielämässä
Anonyymi: Tyttöystävälleni myönnettiin viisumi!