Vaimoni teki tänään ”sarvia”. Avustin häntä hieman. Tuntuu hyvältä monet asiat, joita hän ei ole kuunaan tehnyt paitsi minun kanssa, kuten leipominen. Thaimaassa monet eivät isommin harrasta ruoanlaittoa ja leipomisia, vaan ostavat ne valmiina tai käyvät ulkona syömässä.

Suomessa asuvat thaimaalaiset pitävät sosiaalisista tapaamisista yhteisten aktiviteettien merkeissä. Olin paikalla ikään kuin ”kärpäsenä katossa”, vaimoni tehdessä ”sarvia” kaveriensa luona. Tänään hän teki niitä kotona.

”Sarvet” ovat hieman pasteijan tapaisia. Sisällä improvisoitua liha-vihannes mössöä.

Viime aikoina olen itsekin leiponut. Parina päivänä tehnyt pizzaa ja hiljattain innostuin leipomaan omenapiirakkaa. En ole kuunaan aiemmin tehnyt, mutta siitä huolimatta onnistui mielestäni kohtuullisesti. Tyttäreni porukka sattui tulemaan kylään ja piirakka maistui heillekin. Jäljelle jäi vain yksi pieni pala, jonka söin itse seuraavana aamuna kahvin kanssa.

Vaimoni pitää siitä, että olen helppo  ruokien suhteen. Melkein mikä vaan menee. Lampaat aivot lienee yhä eksoottisin ruoka, minkä kuunaan olen poskeeni pistänyt. Sitä tarjosivat Jemenin juutalaiset kauan sitten ollessani Israelissa.

Paitsi rottaa en söisi, jos tietäisin, että se on rottaa. Käsittääkseni en ole rotta-ateriaan vielä törmännyt, vaikka jotkut thaimaalaiset ruoat hiukan epämääräisiltä ovat näyttäneet. Thaimaassa syödään rottia, mutta vain maaseudun köyhimmillä alueilla. Sen sijaan pieni mustekala on ihan makoisaa. Kuvassa puikkojeni nokassa olevia pikku kalmareita saa täältäkin ostettua Aasian-shopista.