Wikipedian mukaan lutherilaiselle kirkolle siunaus on ”selvittämätön kysymys”: Mikä se on? Keneltä se tulee? Kenelle se tulee?

Ollessani nuori ja poikamies sain työkaverin välityksellä vuokrattua kohtuuhinnalla kerrostalokaksion. Eräänä päivänä kaksi arvostettua ja hurskasta uskonsisarta kävi kylässä. He kiittivät Herraa kuinka minua oli siunattu hienolla asunnolla. Olihan se siunaus siinä mielessä, että vuokra-asunnon saaminen ei aina ole itsestäänselvyys, mutta siskot kaikesta päätellen luulivat asuntoa omakseni.

Kun he huomasivat pöydälläni erään aikakausilehden arvontakilpailun, kerroin, että osallistun niihin toisinaan, toivoen voittavani, milloin satatuhatta, milloin minkäkin summan pääpalkintona, niin toinen sisarista totesi lakonisesti ”sillä ei ole siunausta”.

Miksi sillä ei ole siunausta, jos minä voittaisin satatuhatta, mutta, jos joku toinen on voittanut tai muulla tavalla saanut omaisuutta onnenpotkun seurauksena, niin ”häntä on siunattu”?

Tottahan se oli, mitä siskot sanoivat. Ei ole ollut arpapeleissä siunausta, vaikka olen osallistunut jokseenkin säännöllisesti yli 30 vuotta mm. Valittujen Palojen kilpailuihin, eikä minua vielä ole siunattu edes niillä pienimmillä voitoilla.

Rikkaalle siunaus, mutta köyhälle kirous?

Onko raha sitten siunaus vai kirous? Mielenkiintoista miten abstraktinen ”raha” hallitsee jumalan tavoin jokseenkin täysin kaikkien elämää, varsinkin niiden, joilla rahasta on aina puute. Aina se pyörii ajatuksissa, voiko ostaa sitä ja tätä. Riittääkö laskuihin, ruokaan, siihen ja tuohon. Monille ei riitä ja he ajautuvat maksuvaikeuksiin.

Yleensä rikkautta ajatellaan siunaukseksi kristillisissäkin piireissä, edellyttäen, että mammonaa on ollut sopivasti jo kristillisiin piireihin tultaessa. Rikkaita ylistetään: ”Jumala on häntä siunannut omaisuudella”. Mutta, jos ihminen on  köyhä kristillisiin piireihin tullessaan ja haluaisi rikastua, vaikkapa osallistumalla arvontoihin, niin yllättäen sillä ei olekaan siunausta.

Vähävaraiselle rikkauden tavoittelu on ikään kuin kirous. Jos köyhä sanoo, että Jumala voi antaa hänellekin varallisuutta, niin sitä pidetään helposti maallisena ja pahimmillaan jopa ”paholaisesta” peräsin olevana ”menestysteologiana”. Menestysteologian idea on siinä, että jos vain uskoo, niin Jumala antaa varallisuutta. Varsinkin 80-90 luvulla tämä oppi, muun muassa ”haginismi”, joksi sitä myös nimitettiin, jakoi paljon kristikuntaa puolesta ja vastaan.

Kumpi on siunatumpaa, olla köyhä vai rikas? Loppupeleissä kummatkin voivat joutua helvettiin tai taivaaseen, mutta sen ratkaisee usko Jeesukseen, eikä varallisuus. Tuonpuoleisessa järjestys voi muuttua, mutta lähtökohtaisesti näyttää siltä, että täällä maan päällä rikasta siunataan enemmän.

Myös terveydellä. Rikas tulee siunatuksi päästessään jonojen ohi hoitoon yksityislääkäreille ja kalliisiin yksityissairaaloihin, ellei peräti omalla palkkalistoillaan olevalle lääkärille. Rikas pääsee saa myös köyhää helpommin hankituksi kalliita erikoislääkkeitä ja apuvälineitä, joita tarvitsee parantuakseen tai toipuakseen.

Thaimaassa olimme siunattuja

Thaimaassa ensi kertaa käydessäni kävimme ensimmäisen vaimoni kanssa Rayonissa tasokkaassa yksityissairaalassa, joka julkisivu näytti kuin lasipalatsilta. Taksikuski sanoi meille, että hänellä ei ole varaa käydä siellä. Meillä oli.

Suomalaisittain hoidon muutaman kympin hinta oli vain terveyskeskustasoa. Olimme thaimaalaiseen taksikuskiin verrattuna rikkaita ja saimme välittömästi hoitoa, mutta taksikuskin on mentävä julkiseen ilmaiseen terveyskeskukseen, jossa varmaan on hyvä hoito sielläkin, mutta ei välttämättä saa sitä heti, vaan joutuu jonottamaan.

Käyttääkö Jumala siis lääkäreitä, sairaaloita ja lääkkeitä ihmisten parantamiseen, vai ei? Yleisin kristillinen vastaus on, että käyttää. Tämä on mielestäni yksi ristiriitaisempia opetuksia kristillisyydessä, koska tällöin äkkiä ajatellen Jumala näyttäisi käyttävän lääkäreitä huomattavasti helpommin rikkaiden eduksi kuin köyhien. Se ei oikein tunnu tasapuoliselta, mikä aiheuttaa kysymyksen: Onko Jumala tasapuolinen? En tiedä. Elämä ainakaan ei näytä tasapuoliselta.

”Tasan ei käy onnen lahjat”, sanoo sananlaskukin. Tai nallekarkit, nykyään.