Kauan sitten osallistuin silloisen seurakuntamme järjestämään avioliittoseminaariin, jonka vetivät Paula ja Heikki Ranssi. Kyse ei ollut kriisiseminaarista, vaan muuten vaan juttua avioliiton tiimoilta. Siellä mm. annettiin pariskunnille erilaisia tehtäviä mm. piti luetella toisen hyviä ominaisuuksia. Vain hyviä. Myöskin mitä hyviä ominaisuuksia näki itsessään. Oli myös tehtävä, jossa pisteitä sai "tuttu juttu" tyylisesti miten omat ja toisen näkemykset natsasivat. Tuloksia ei ollut pakko julkistaa, mutta monet tekivät niin. Meidän pisteet eivät olleet huonot, mutta muistan erään pariskunnan joiden oli. He erosivatkin jonkun ajan kuluttua. Muistan myös toisen pariskunnan, jonka hengellisesti aktiivinen mies ei sanonut vaimoaan suoraan kauniiksi, vaan käytti hengellistä kiertoilmaisua kuinka hänen vaimonsa näytti "kuin enkeliltä" tämän laulaessa kuorossa. Se ei ole sama kuin sanoa "olet kaunis". Tämäkin pariskunta erosi myöhemmin, vaikka molemmat olivat hyvin hengellisiä uskovaisia.

Ulkonäkökriteerit ovat mitä ovat itse kullekin säädylle, mutta kaikki naiset haluavat olla kauniita ja vähintäänkin oman miehensä silmissä. Nimenomaan he haluavat kuulla niin sanottavan. Kaikki naiset haluavat myös kuulla miehen sanovan, että rakastaa häntä. Raamattu puhuu rakkauden osoittamisesta teoilla, mutta "teoilla osoittaminen" ei ole naiselle läheskään yhtä tärkeää kuin sanoa ääneen "minä rakastan sinua". Minäkin erosin, mutta sanoin minä häntä kauniiksi ja että rakastin häntä. En usein, mutta sanoin kuitenkin.

Suomi on jotenkin rumaa kieltä runsaine ärrineen. "Minä rakastan sinua" ei helposti taivu jäyhän metsäsuomalaisen suuhun. Vaikka on totta, että naiset haluavat sen kuulla, se ei välttämättä ole tae onnesta. Isäni ei luultavasti milloinkaan sanonut ääneen rakastavansa äitiäni, mutta silti äitini suorastaan palvoi häntä. Mitä hän oikein näki hänessä? Ihmeelliset ovat Herran tiet. No, isäni ei ainakaan flirttaillut toisten naisten kanssa, vaikkakin kerran halasi erästä naista  laittamalla kätensä hänen takapuolelleen. Isäni ei ollut halailijatyyppiä, joten mennee vahingon piikkiin.

Palatakseni seminaariin ja tehtäviin siellä. Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu itsensä kehuminen. Raamattukin sanoo, että kehukoon sinua toinen, ei oma suu. Ehkä se siinä tarkoittaa leuhkimista. Minä tarkoitan hyvien puolien näkemistä itsessään. Siitä voi päätellä missä tilassa itsetunto on. Jos itsetunto on huono, on vaikea nähdä itsessä mitään hyviä puolia. Myös suomalainen kristillisyys vahvistaa huonoa itsetuntoa, pitäen ikään kuin hurskaampana, hyvänä ja tavoiteltavana asiana, laahustaa koleikkoista kaitaa tietä nenä maata kyntäen laulaen kuinka aivan huono ja heikko ja raadollinen ja aivan surkea on. Itseä vähätellään ja omat lahjat tukahdutetaan tyyliin "minussa ei asu mitään hyvää". Hengellisimmissä kirkoissa ei edes taputeta esiintyjälle, jos joku laulaa tai soittaa hienosti, koska "kunnia kuuluu vain Jumalalle".

Mutta nyt kehun itseäni. Minussa on paljonkin hyviä puolia. Olen täysin raitis, rehellinen, uskollinen, luotettava, huumorintajuinen, avoin, ei ole luurankoja kaapissa, en kähmi salassa. Olen suoranainen monilahjakkuus. Osaan sähkötöitä, putkitöitä, muurata, laatoittaa, rakentaa talon. Osaan korjata hajonneet kodinkoneet. Hallitsen elektroniikan ja tietokoneet. Osaan lentää lentokoneella, ajaa junalla, autolla, polkupyörällä, mopolla, moottoripyörällä, traktorilla, lumikelkalla. En ole tuppisuu, osaan small talkia, puhua syvällisiä ja pinnallisia, osaan vähän ruotsia, hepreaa, englantia, opiskelen thaita, joten kohta osaan sitäkin. Osaan soittaa kitaraa, maalata jopa tauluja öljyväreillä. Tosin viime maalauksestani on aikaa. Osaan valokuvata. Minulla on hyvä kunto. Viisikymppisenä kiipesin Kilimanjaron ylimmälle oksalle harjoittelematta ennakolta yhtään. Tosin siinä ei pelkästään kunto ratkaise, onnea myös tarvitaan, että elimistö sopeutuu vuoristoilmanalaan. Joka tapauksessa monet nuoret jää kevyesti taakse kunnon puolesta. Olen hyvä uimari, pystyn uimaan selälläni ja mahallani monta kilometriä yhtä soittoa.

Huh huh, mitä vielä? Huomaan, että eihän minussa huonoja puolia olekaan, heh, heh