Mitäpä olisi elämä ilman Phäriisiä ja Luis Vuittonin laukkua? Ei yhtään mitään. Niinpä tilasin hakukoneilla netistä 5 päivän halpis-e-liput Phäriisiin, hotellin kera.

Tällä kertaa yllättäen Finnair löi tiskiin parhaan suoralento tarjouksen. Sain myös tekstiviestin, että Finnair Plus jäsenenä voisin vaihtaa 5000 pisteellä busines-luokkaan. Onneksi en vaihtanut. Kyseisessä konetyypissä ”busines” – luokka ei eronnut turistiluokasta muuten kuin väliverholla!  

Unic Renoir Saint Germain Hotel näyttää houkuttelevalta kuvissa hintaansa nähden, mutta se on harhaanjohtavaa. Hinta-laatusuhde on paljon huonompi kuin kuvien ja arvostelujen perusteella voisi olettaa. Paikka oli pikemminkin kahden tähden kalliin puoleinen guesthouse kuin kolmen tähden halpa hotelli. Kahden hengen ”huoneet” olivat todella ahtaita koppeja ja hieman epäsiistejä. Yleiset oleskelutilat puuttuivat pientä ruokailutilaa lukuun ottamatta. Mutta emmehän me hotellilomalle tulleetkaan.

Saihan tuolla yönsä nukuttua, huone oli hiljainen. Kaikesta huolimatta paikka vaikutti suositulta. Turisteja ja paikallisia tuli ja lähti jatkuvana virtana. Jos pelkkää yösijaa kaipaa, niin hotelli on sijainniltaan hyvä, vain parin kilometrin  kävelymatkan päässä esim. Eiffel-tornista ja Lovresta.

Plussaksi voi lukea senkin, että langaton netti sisältyi hintaan. Samaten aamiainen, joskin se oli pelkkä sämpyläaamiainen joka päivä, käsittäen asiakasta kohden kahvin, teen, lasillisen tuoremehua, sämpylän, kroissantin, jogurtin ja pikkuruisen hillopurkin, jossa oli pari lusikallista hilloa. Edellisten lisäksi, omituisesti, vain yksi pieni leivos per parsikunta!

Kahvia sai lisää pyydettäessä. Iäkäs tarjoilija toi särpimet pöytään kiireettömästi omaan tahtiinsa höpötellen samalla jotain ranskaksi.

Pariisia sanotaan maailman kauneimmaksi ja romanttisemmaksi kaupungiksi. Tiedäpä häntä.. no, olihan siellä paljon kauniita vanhoja rakennuksia Seine -joen ympärillä. Kadut olivat avaria ja helppokulkuisia. Kaupunki näytti silmiinpistävän siistiltä. Roskakoreja ja vihreitä jätteenkeräilypisteitä oli siellä täällä katujen varsilla. Hintataso vaikutti kalliimmalta kuin Suomessa.

Ensiksi söimme ranskalaista täytettyä pannukakkua tai paremminkin lettua hotellin lähellä olevassa pikkuravintolassa. Pannukakku oli pettymys, rasvaista ja mautonta. Pöytään tuotu salaatti oli yököttävän näköistä eikä erityisen hyvänmakuista sekään.

Oliko se nyt Berlusconi, vai kuka, joka haukkui suomalaista ruokaa. Mutta ei ole kehumista ranskalaisessakaan. Ja kallista. Alle 10 euron oli vaikea löytää yksinkertaisempaakaan sörsseliä.

Ensimmäisenä päivänä päätimme mennä kävellen kuuluisaan Lovren museoon Monalisaa katsomaan. Lovren pyramidin ympäristössä, ennen sisäänkäyntiä, tummaihoiset kauppiaat tyrkyttivät aggressiivisesti matkamuistokrääsää ainakin 2-3 kertaiseen ylihintaan. Myöhemmin huomasimme sisäänkäynnin luona kylttejä, joissa kerrottiin katukaupustelun olevan laitonta ja varoitettiin turisteja heiltä mitään ostamasta. Poliiseja kaupustelijoita pois häätämässä ei kuitenkaan näkynyt.